Epä­ta­sa­pai­nois­ten ih­mis­ten tiet koh­taa­vat berg­ma­ni­lai­sit­tain. Nuo­ri­pa­ri rii­te­lee pa­la­tes­saan Ita­lias­ta Ruot­siin. Sak­sa­lai­nen vä­ki­jouk­ko kerjää leipää, ja sa­maan ai­kaan mo­lem­pien en­ti­set rak­kaat koh­taa­vat ju­han­nuk­sen tyh­jentämässä Tuk­hol­mas­sa. ”En­nen kuo­le­maa” soi pi­hal­la.

Pe­rin juu­rin jo myö­hem­pien ai­ko­jen berg­ma­ni­lai­nen elo­ku­va yh­distää ek­sis­ten­tia­lis­mia ja psy­koa­na­lyy­sia ku­va­tes­saan näennäi­ses­ti vah­vo­ja, ”­kyl­miä ja kuu­mia” ih­mi­siä. Ih­mi­sen alis­ta­mi­sen tee­ma nou­see esil­le, mut­ta lo­pul­ta vah­vem­mak­si nou­see ky­sy­mys siitä, kuin­ka su­ku­pol­vet koh­taa­vat. Ke­vyt hel­vet­ti on pa­rem­pi kuin ol­la yk­sin. Oh­jaa­ja muok­ka­si usei­ta Bir­git Teng­rot­hin ro­maa­ne­ja yh­dek­si kä­si­kir­joi­tuk­sek­si.