Elä­kepäi­viensä ovea kol­kut­te­le­va man­hat­ta­ni­lai­nen avo­pa­ri (John Lith­gow ja Alf­red Mo­li­na) päättää lä­hes 40 vuo­den jäl­keen vih­doin vi­ral­lis­taa liit­ton­sa, mut­ta ka­pea­kat­sei­sen työ­nan­ta­jan an­sios­ta tem­pauk­sel­la on yllättä­viä seu­raa­muk­sia. Yhtäk­kiä mie­het ovat jou­tu­neet myymään asun­ton­sa ja et­simään ma­ja­paik­kaa kum­pi­kin omil­ta ta­hoil­taan su­ku­lais­ten ja tut­ta­vien nur­kis­ta.

Yhtä ai­kaa va­loit­ta­van va­pau­tu­nut ja etään­nyttäväs­ti odo­tus­kais­tal­le is­tah­ta­va draa­ma aset­te­lee tar­jol­le näpsäkän kak­si­ja­koi­sen tut­kiel­man ih­mis­suh­teis­ta: yh­den vah­van ih­mis­suh­teen jou­tues­sa etäi­syy­den koet­te­le­muk­seen sy­ve­nevät muut suh­teet lä­hietäi­syy­del­le tul­lei­den ystä­vien ja su­ku­lais­ten kans­sa. Se, että tämä vyyh­ti mais­tuu enemmän elämältä kuin kä­si­kir­joi­tuk­sel­ta on kun­niak­si ko­ko te­kijä­po­ru­kal­le.

Sun­dan­ce fes­ti­va­laa­leil­la­kin näh­ty elo­ku­va on hau­raan näpsäkkä ja aja­tuk­sel­la koot­tu ker­to­mus, jo­ka heittää ta­ri­nan­sa lan­gat pu­roon ja seu­raa hy­villä mie­lin kuin­ka ve­si kul­jet­taa niitä lip­lat­taen eteenpäin. Tämä ei ole na­pak­ka, eikä lo­pul­ta myöskään my­kistävän oi­val­ta­va elo­ku­va, mut­ta vä­hin elein ja kli­seitä kart­taen se on­nis­tuu ylentämään mie­li­ku­via ih­mis­kun­nas­ta siinä missä viih­dyttä­vin feelf good -d­raa­ma­kin.