Eläm­me hen­kis­ty­mi­sen ai­kaa, eri­lai­set mind­ful­ness- sekä self­help-me­to­dit vetävät al­tis­ta koh­de­ryhmää puo­leen­sa mag­nee­tin lail­la. Yk­silön jat­ku­va ha­lu pa­ran­taa olo­ti­laan­sa ul­kois­ten oh­jei­den sa­ne­le­ma­na, ky­see­na­lais­ta­mat­ta, omaan elämään so­vel­ta­mat­ta, on ko­hon­nut huip­puun­sa. Tässä koh­das­sa as­tu­vat esiin ta­hot, jot­ka hyö­tyvät alt­tiis­ta, epä­var­mas­ta ih­mis­ryhmästä.

A­vioe­ron­sa jäl­keen näennäi­ses­ti ah­dis­tu­nut Paul (John­ny Ga­lec­ki) osal­lis­tuu eri­tyi­seen ryhmä­ta­paa­mi­seen. Toi­mis­to­ra­ken­nuk­sen ka­ru ko­kous­sa­li sai­si ke­net ta­han­sa tun­te­maan ah­dis­tus­ta. Ryhmän­vetäjä pa­tis­taa osal­lis­tu­jat ker­to­maan vi­deo­ter­vei­sensä, ah­dis­tus on taat­tu vii­meistään tässä vai­hees­sa. Eni­ten apua tar­vit­se­vat va­li­taan tun­ne­tun tai "tun­ne­tun" hen­kis­ty­mis­gu­run, Ken Ro­bert­sin, puh­dis­tau­tu­mis­lei­ril­le. Pa­pe­ril­la ah­dis­tu­nut, to­del­li­suu­des­sa tyl­sis­ty­nyt Mag­gie (An­na Friel) te­kee Pau­liin vä­littömän vai­ku­tuk­sen. Mies täyttää osal­lis­tu­mis­kaa­vak­keen kynä su­his­ten.

Lei­rio­lo­suh­teis­sa ih­mi­siltä re­vitään kuo­ri ir­ti. Hen­kis­ty­mi­nen ta­pah­tuu kuin it­sestään. Ver­taus­ku­va­na käy­tettävä puh­dis­tau­tu­mis­juo­ma pal­jas­taa jo­kai­sen sisäi­set pei­kot, tyh­jentää sie­lun, pa­kot­taen kuo­nan pois eli­mistöstä. Ih­mis­ten suut suol­ta­vat mo­nen­lais­ta mos­kaa. Rin­nas­tus on mo­niu­lot­tei­suu­des­saan, osa­na self help -a­ja­tus­mai­se­man vii­te­ke­hystä, hy­ker­ryttävän haus­ka. Me­hu­paas­ton tehtävä on ah­dis­taa jo­kai­nen omien de­mo­nien­sa koh­taa­mi­seen, hoi­ta­maan sisäistä ta­ma­gotc­hian­sa.

Bob­by Mil­le­rin esi­koi­se­lo­ku­va on hil­peä ajan­ku­va, to­del­lis­ta kir­kasnäköä ai­kam­me hömppä­kan­sas­ta. Sen hah­mot ovat ta­val­li­sia, poh­jim­mil­taan hyvää tah­to­via ih­mi­siä, joi­den avun­tar­ve on su­rul­li­sen mar­gi­naa­lis­ta isoon ku­vaan la­ven­net­taes­sa. Ta­val­li­suu­des­sa pii­lee Mil­le­rin elo­ku­van iha­nuus. Ih­mi­set rea­goi­vat muu­tok­siin, muun­tau­tu­mis­ky­kyi­nen käytös ku­va­taan nor­mi­na. Elo­ku­van pie­ni­muo­toi­set yli­maal­li­set ele­men­tit, mys­ti­set ih­me­pa­ran­nus­kei­not nie­lais­taan siinä si­vus­sa, pu­res­ke­le­mat­ta.

Pie­ni­muo­toi­suu­des­ta huo­li­mat­ta ja siitä joh­tuen, esi­tys­ta­pa on häm­mentävän ar­ki­nen. Ku­vaus ra­jauk­si­neen ja suun­ta­rat­kai­sui­neen on suo­ri­tet­tu vähän sin­nepäin, ohi­men­nen. Bob­by Mil­ler ot­taa roo­li­hah­mois­taan kai­ken tar­vit­ta­van ir­ti. Hah­mot täyttävät ta­va­no­mai­suu­des­taan huo­li­mat­ta ko­ko ruu­dun. Ja pitkään ei täyttöä tar­vi­ta­kaan. The Mas­ter Clean­se on tii­vis­tet­ty huip­puun­sa. Elo­ku­va päät­tyy sillä het­kellä, kun se voi­si al­kaa.

C­ro­nen­ber­giläistä mei­nin­kiä tar­joil­tiin Night Vi­sions -oh­jel­mis­tos­sa syk­syllä 2016. (VA)