CIA-a­na­lyy­ti­kon (Ra­mi Ma­lek) vai­mo kuo­lee ter­ro­ris­tien kä­sissä, mut­ta vaik­ka te­kijöi­den ni­met ovat sel­villä ei syyl­lis­ten ran­kai­se­mi­nen tun­nu kiin­nos­ta­van ketään muu­ta kuin les­keä it­seään. On­nek­si miek­ko­nen on sat­tu­moi­sin saa­nut kä­siinsä ka­san ta­lon no­lo­ja sa­lai­suuk­sia, joi­den tur­vin hä­nellä on po­ke­ria vaa­tia pos­ket­to­muuk­sia: agen­tin kou­lu­tus­ta ja lu­paa lis­tiä pa­hik­set it­se.

Ra­mi Ma­le­kin suo­ri­tus pääo­sas­sa on epä­ta­va­no­mai­nen se­koi­tus pe­lo­kas­ta hii­ru­lais­ta ja ke­ta­mii­nin kat­kuis­ta toi­min­tauk­koa. Lau­ren­ce Fish­bur­ne saa lu­van toi­mia uu­den ka­nin­ko­lon op­paa­na kuin Mat­ri­xis­sa kon­sa­naan, mut­ta nyt CIA-kou­lut­ta­jan omi­nai­suu­des­sa.

E­lo­ku­va ei tun­nu täy­sin tietävän ha­luaa­ko se ol­la va­ka­va agent­tijännä­ri vai puo­li­vil­lai­nen ko­me­dia ja pää­tyy näin köyhän mie­hen jack­rya­nik­si. Ro­bert Lit­tel­lin sa­man­ni­mi­seen ro­maa­niin pe­rus­tu­va juo­ni on pos­ke­ton, Ma­li­kin um­me­tuk­ses­ta kär­sivä pääo­sa ou­to ja useam­pi koh­taus lii­puu us­kot­ta­vuu­den tuol­le puo­len mistä mal­lie­si­merk­ki on lu­kon tii­ri­koin­ti You­Tu­be-vi­deon opas­tuk­sel­la (mikä to­ki ot­taa Mat­rix-kai­ku­ja Neon he­li­kop­te­ri-kou­lu­tuk­seen). Kaik­ki pos­ket­to­muu­det lisäävät to­ki ko­ko­nai­suu­den uu­tuu­sar­voa.