Ar­vos­te­luis­sa sur­keak­si te­ke­leek­si ro­mu­tet­tu Jer­ry Bruck­hei­mer -tuo­tan­to on it­se asias­sa mai­nio­ta viih­dettä, mut­ta kah­del­la eh­dol­la: täy­tyy tun­tea vieh­ty­mystä au­tok­las­si­koi­hin ja omis­taa käy­te­tyn kan­sa­nau­ton hin­tai­nen ko­ti­teat­te­ri. Tämä pitää ku­tin­sa edel­leen. Välttämättä ei tar­vit­se ol­la syn­ty­nyt Det­roi­tis­sa tuot­ta­jan ta­paan.

Juo­ni on to­ki niin ty­perä kuin voi en­nak­koon ar­va­ta­kin. Jenk­kien Ben­saa suo­nis­sa on sil­ti me­nevä, haus­ka ja sek­sikäs­kin elo­ku­va. Uu­den BD:n an­sios­ta ai­na­kin yk­si klaf­fi­vi­ka tai luul­ta­vam­min leik­kaa­jan vir­he sel­viää: kun Ja­guar XJR on voh­kit­tu, 220:n ni­mi pyy­hi­taan tau­lul­ta. Ra­ta-au­to va­ras­te­taan vas­ta myö­hem­min. Ver­sio on jo aiem­min DVD SE:l­le pa­kat­tu muu­ta­man mi­nuu­tin teat­te­ri­ver­sio­ta pi­dem­pi rai­na, mut­ta mitään eri­kois­ta uut­ta­han se ei tar­jon­nut alun­pe­rinkään.

Ku­va oli jo DVD:llä upea. Niin nyt­kin. Ää­nekäs au­dio kuu­los­ta pe­rin tyy­likkäältä, eikä va­lit­ta­mis­ta ol­lut aiem­min­kaan. Ha­naa kan­nat­taa an­taa ta­val­lis­ta enemmän. Le­vyllä ei ole oi­keas­taan mitään ekst­ro­ja, DVD SE oli pa­kat­tu täy­teen do­ku­ment­te­ja.