Tut­tua ta­ri­naa tus­kin huo­mat­ta­vas­ti va­rioi­va jat­ko-o­sa ei yllä in­ten­si­tee­tiltään lä­hel­lekään al­ku­peräi­sen ta­soa, vaik­ka sitä viih­dyttäväs­ti imi­toi­kin. Ai­noa ky­sy­mys tässä on kuin­ka pitkäl­le ko­pioin­ti viedään, sillä mo­nin pai­koin ku­va­kul­mat­kin vai­kut­ta­vat tu­tuil­ta. Mal­lie­si­merk­ki on pa­kol­li­nen Th­ree­so­me-koh­taus, jos­sa to­sin De­ni­se Ric­hard­sin roo­liin muu­toin is­tu­tet­tu Su­san Ward jä­nistää het­kek­si Ne­ve Cam­bel­lin hou­sui­hin.

A­joit­tain hi­ve­nen peh­meä, mut­ta pääsääntöi­ses­ti var­sin tark­ka ja vi­vah­teik­kaan eloi­sa ku­va. Ko­hi­naa esiin­tyy, mut­ta ros­ka tai reu­navä­rinä eivät ole mer­kittävää. Ää­ni­rai­ta on hie­man vi­deo­mai­nen, mut­ta vä­litön, is­kevä ja ver­rat­tain ti­la­va. Ekst­rois­sa poik­keuk­sel­li­sen re­hel­li­nen ma­king of (22 min.) ja trai­le­ri. (IJ)