Ver­baa­li­ses­ti lah­ja­kas ko­me­dia tei­ni­tytöstä (vah­va Em­ma Sto­ne), jo­ka ajau­tuu val­hei­den ket­jun myötä ky­see­na­lai­seen mai­nee­seen ko­ko kou­lun sil­missä. Val­koi­nen val­he kuu­mis­ta tref­feistä pai­suu ke­hus­ke­luk­si neit­syy­den me­nettä­mi­sestä ja koh­ta se­pi­te le­viää­kin jo ku­lo­val­kean ta­voin nos­tat­taen perässään mo­nen­lai­sia lie­veil­miöitä.

E­lo­ku­van ni­mi tu­lee pu­nai­ses­ta A-kir­jai­mes­ta, jon­ka avion­rik­ko­ja sai hä­peä­tah­rak­seen Nat­ha­niel Hawt­hor­nen kir­jas­sa "Tu­li­pu­nai­nen kir­jain". Ni­mi so­pii sat­tu­mal­ta myös ame­rik­ka­lai­seen kou­lu­maail­maan, missä A on päin­vas­toin pa­ras ar­vo­sa­na. Tässä A:n op­pi­laas­ta tu­lee epä­huo­mios­sa polt­to­mer­kit­ty hyl­kiö. Ylia­na­ly­soi­mal­la tästä as­te­le­mas­ta sai­si pal­jon­kin ir­ti, sillä ta­pah­tu­mien ka­ta­lyyt­tinä on aluk­si it­sek­kyys ja räväyttä­mi­sen tar­ve, sit­tem­min päin­vas­toin il­keistä kie­listä piit­taa­ma­ton hyvän­te­keväi­syys. Sa­no­ma­na on — sikä­li kun sel­lai­ses­ta len­nok­kaas­sa ko­me­dias­sa tar­vit­see pii­ta­ta — että sisäi­sellä vah­vuu­del­la ja huu­mo­rin­ta­jul­la sel­viää.

Poik­keuk­sel­li­sen fik­suk­si elo­ku­vak­si tätä on vai­kea ylistää, mut­ta jos ta­ri­nankään­teet ovat­kin pitkäl­ti tut­tu­ja gen­ren pe­rus­kaa­vois­ta on nii­den tul­kin­ta kui­ten­kin ilah­dut­ta­van tuo­ret­ta ja hyvän­tuu­lis­ta. Hie­noi­nen ä­lyl­li­syy­den vii­lu­ker­ros tu­lee myös nok­ke­las­ta dia­lo­gis­ta, jo­ka sym­paat­tis­ten näyt­te­lijöi­den sii­vittämänä pää­see hy­vin oi­keuk­siin­sa. Kä­sik­sen ul­koa ope­tel­lut Em­ma Sto­ne on no­pea­pu­hei­ses­sa pää­roo­lis­saan su­ve­ree­ni, ja sa­mal­la kuin Gil­mo­ren tyttö­jen ka­don­nut pik­ku­serk­ku. Her­kul­li­sim­mat si­vu­roo­lit puo­les­taan te­kevät Stan­ley Tuc­ci ja Pat­ri­cia Clark­son elämästä hu­mal­tu­nei­na van­hem­pi­na ja Tho­mas Ha­den Ch­ruch ikä­ra­jat ylittävänä opet­ta­ja­na.