Toinen jatko-osa ottaa askeleen oikeaan suuntaan jättämällä metatason sisäpiirikikkailut ja puolivillaisen tarinankehittelyn taakseen ja on taas ilahduttava esimerkki ajattelevasta rikosjännäristä.
Toinen jatko-osa ottaa askeleen oikeaan suuntaan jättämällä metatason sisäpiirikikkailut ja puolivillaisen tarinankehittelyn taakseen ja on taas ilahduttava esimerkki ajattelevasta rikosjännäristä. Aivan alkuperäisen tasolle ei päästä, mutta kauaskaan ei jäädä.
Nytkin on kyse kostosta, mutta oikein päin käännettynä sillä vastaanottajana on kiero kasinopomo (Al Pacino), joka on rohjennut kuvitella pystyvänsä vedättämään yhtä Oceanin kavereista. Kiistakapulana on tuliterä kasino, josta tulee siten myös koston luonteva välikappale. Juoni ei herätä ykkösosan kaltaista varauksetonta ihailua, mutta avautuu riittävän vaiheikkaasti ja jouhevasti ollakseen viihdyttävä.
Asiallisen pirskahteleva kuva pitää värit hädin tuskin housuissaan, mutta kohina loistaa nyt poissaolollaan. Jälki ei ole ehdottoman erottelevaa, mutta aina jäsentynyttä. Filmaattinen ja veijarimainen kuosi toistaa Las vegasin osuvan hikisenä pätsinä, jossa raha, valta ja väkivallan uhka puhuvat niin parkkihallissa kuin kasinon sikariportaassa. Anti ei juuri singahda teräväpiirron yläpuolelle, mutta pelisalien sulkeiset ja pelimerkkien yksityiskohdat piirtyvät kaikki vakaasti.
Hillitty ääniraita ei juuri tehosteilla tai musiikilla ilottele, mutta dialogi soljuu vapaasti hengittäen. Leikkauksen tahti on nyt kohdillaan, eikä anti jää löntysteleväksi sen vähäeleisyydestä huolimatta.
Ekstroissa ohjaajan ja käsikirjoittajien kommenttiraita, making of (30 min.), poistettuja kohtauksia (5 min.) ja koosteet elokuvan teknologiasta (9 min.), lavasteista (2 min.) ja tarinaan liittymättömistä todellisista ryöstöistä (44 min.). (IJ)