Kuudenkymmenen nuoren jono ehti kertyä elokuvateatterin portille ennen ovien avaamista.
Kuudenkymmenen nuoren jono ehti kertyä elokuvateatterin portille ennen ovien avaamista. Twilight-filmin kolmososan alkaessa kolme minuuttia yli puolenyön, salin penkkirivit olivat jo täyttyneet. Moni katsoja oli lukenut Stephenie Meyerin alkuperäisromaanit seitsemäänkin kertaan, osa alkuperäisenglanniksi. Fantasiakirjamenestykseen perustuvan filmisarjan jatko-osa Epäilys saattoi alkaa jalkapallon MM-mittelöille verrattavissa tunnelmissa. Teinityttöjen taputukset, spontaanit kiljaisut ja yleinen odotuksenhyrinä hyvinkin korvasivat vuvuzelojen pörinän.
Stephenie Meyerin teemat ja hahmot siksakkaavat genrerajojen yli kurittomana yhdistelmänä lapsekkuutta ja monia lähteitä yhdistävää viihdesenttarin keksintää. Twilight-eepos on kasvukuvaus ja teinien koulukomedia, ystävyyden korkea veisu ja romanttinen kolmiodraama, mutta myös nallewahlroosmainen rikkinäisten uusioperheiden selviytymistarina naamioituna vampyyri- ja ihmissusikauhun kevytversioksi. Repikää siitä!
Twilightin kolmannen osan lisänimi on Eclipse. Meillä se on kirjajulkaisujen mukaisesti käännetty Epäilykseksi. Eclipse tarkoittanee kuunpimennystä, mutta mitä tarkoittaa Epäilys? Bella Swan (Kristen Stewart) on niin ilmiselvästi rakastunut vampyyri Edwardiin (Robert Pattinson), että ainakaan elokuvan perusteella kukaan muu kuin intiaani-ihmissusi Jacob (Taylor Lautner) ei vakuutu, että vonkaaminen voi johtaa muuhun kuin kauniin sisarusmaiseen sielunkumppanuuteen. Selkeämmin epäilystä ilmentävät traagiset sivuhenkilöt, apuvampyyrit Jasper ja uusi tyyppi Riley.
Tunteenherutusta
Paha Victoria-vampyyri on saanut taas vainun Bellasta. Edward ja Jacob tekevät vastahakoista yhteistyötä saattaakseen Bellan turvaan väistämättömältä yhteenotolta. Lumisen vuorenrinteen kylmällä korkeanpaikanleirillä nähdään Epäilyksen tiukimmat yhteenotot, verissä päin käydyt kamppailut ihmisneitokaisen hengestä ja sydämestä.
Nykytrendin mukaisesti jokaisella roolilla on pakko olla taustatarina. Epäilyksessä ne valottavat hahmojen luonteita ja selkeyttävät kehityslinjoja, mutta David Sladen ohjaus ei nivellä takautumia luontevasti kerrontaan. Takaumakeskeytysten lisäksi ohjaajalla ei ole tuntumaa melodraamaan. Hyvistäkin tunteenherutustilanteista tulee Sladen käsissä mekaanisia, kun näyttelijälle on tueksi tarjolla vain keinotekoista hikeä otsalle.
Avainkohtaus Epäilyksessä on Edwardin ja Jacobin keskustelu teltassa Bellan nukkuessa. Mustasukkaisuus antaa sijaa yhteisen rakastetun varjelutehtävälle. Kohtauksesta voi toivoa, että Twilight-taru päättyy onnelliseen loppuun, jossa rakkaus ja ystävyys pääsevät tasapainoon. Dramaattisesti ladattua tilannetta heikentää toteutuksen mielikuvituksettomuus. Teltan tiiviit olosuhteet välittyvät ahtautena, kun samat kuvakulmat toistuvat.
Antoisa on myös Bellan ja Edwardin kosintakohtaus. Tyttö olisi jo valmis menemään pidemmälle, mutta poika toppuuttelee. Tosi vampyyrimies odottaa avioliittoa. Twilightissa vampyyrinpurema saa seksuaalisen merkityksen. Kun Epäilys puhuu ”leimautumisesta”, se tarkoittaa yhtä ja ainoata oikeaa. Mormonikirjailijan vakaumus joutuu tosin outoon valoon, kun päiden katkominen ja väkivalta näyttää olevan seksiä hyväksyttävämpää. Edwardin kosinta toiminee hyvin kirjassa, mutta ohjauksen alkeellisuus kampittaa elokuvaa. Vampyyrinuorukaisen vanhakantaisuus olisi tarvinnut enemmän sitä taustatarinaa.
Kuten Harry Pottereissa, myös Twilight-elokuvissa ohjaajia vaihdetaan jaksosta toiseen. Sattumankauppa johtaa nyt eriparisuuteen, joka syö jatkuvajuonisen kertomuksen yhtenäisyyttä. Catherine Hardwicke, 55, asetti perustukset Houkutuksessa, tapahtumarikkaimmassa alkuosassa. Nuoremmat, 1969 syntyneet miesohjaajat, kertaavat jatkojaksoissa samoja aiheita, enemmänkin tunnelmoiden valmiiden asetelmien puitteissa kuin varsinaisesti syventäen teemoja. Uusikuussa Chris Weitz, ohjaajista tasokkain, maalaili päähenkilö Bella Swanin masennuksella ja hänen rakastettunsa Edwardin kummitteluilla sekä toi Bellan perheystävän Jakobin sivuroolista tytön kilpakosijaksi.
Epäilyksessä puikkoihin on pantu kankea David Slade, edellisellä 30 päivää kaamosta -elokuvalla rajoittuneisuutensa niin rytmin kuin näyttelijäohjauksen suhteen paljastanut ohjaaja. Kokonaishahmotuksen puutetta paikkaillaan tv-sarjamaisesti vaihtuvilla yhteismitattomilla kohtauksilla. Kömpelösti rakennetun toiminnan ja herkistelyhetkien seesteiset seisakkeet tekevät uutuudesta filmillistä katkokävelyä. (HB)