Sähikäisen laille toimintaan singahtava hupailu löytää nauruhermon — ja puuduttavan pitkäjänteisen kiduttajan otteen sen kutkuttamiseen.
Sähikäisen laille toimintaan singahtava hupailu löytää nauruhermon — ja puuduttavan pitkäjänteisen kiduttajan otteen sen kutkuttamiseen. Sekopäisesti supersankariloruja soittava eepos on kuin Deadpoolin ilkikurisella asenteella rakennettu kertomus Watchmenin sijaisnäyttelijöistä lego-elokuvien pinkistä universumista karanneen lutuisen tappavan pahiksen jäljillä.
Ratkaisuissaan itseriittoisen sattumanvarainen tarina toimii pitkään herkullisen omintakeisena otantana kliseistä, mutta lopulta sirkus kääntyy itseään vastaan. Näyttelijäkaarti on hyvä, toiminta purevan napakkaa ja kaiken kompassi kirpeästi vikurallaan, mutta kaikki ähky ei tunnu perustellulta. Idris Elba on hyvä vastentahtoisena johtajana, Sylvester Stallone tuskin tunnistettava hain äänenä ja muu kööri John Cenasta Joel Kinnamaniin tekee passelin vakavailmeiset roolisuoritukset. Sarjan koukuttavimman roolin vetää Margot Robbie hulvattoman huolettomana Harlekiinina, jonka varassa toimisi kokonainenkin elokuva.
Palaset ovat hyviä, mutta räikeästi ylipitkä episodi jättää jälkeensä pohjattoman ähkyn, jonka hyvät hetket ovat yhtä harvassa kuin salmiakit ässämix -pussissa (ainakin kun joku muu ehtii ne ensin syödä). Elokuvan parhaat hetket ovat kuitenkin timanttia.
Erinomainen kuva on tummasävyinen, terävä ja virheettömän vakaa. Vakaalla kädellä luodut miljööt pirskahtelevat ruudulle sähikäisen lailla, eikä toisto puuroudu tai vaikeroi vauhdikkaimmissakaan toimintaosioissa.
Napakka ääniraita on passelin yrmy, rosoinen ja räjähtävä, jotta kokonaisuus maistuu tummanpuhuvalta elokuvalta sen pöhköjahdin sijaan mikä tämä on.
Ekstroissa ohjaaja/käsikirjoittajan kommentit, poistettuja kohtauksia, mokia, tusinan verran koosteita ja kolme traileria. (IJ)