Tak­sin­kul­jet­ta­ja Ve­li-Ma­tin al­le kou­luikäi­nen poi­ka Sant­tu pois­tuu ta­paa­mi­ses­ta nos­taen kä­tensä vielä vii­me ter­veh­dyk­seen. Aku Lou­hi­mie­hen elo­ku­vas­sa Val­koi­nen kau­pun­ki Rau­no Ron­kai­sen ka­me­ra seu­raa ko­ho­tet­tua pientä kättä, kun se ka­toaa isän sil­mistä toi­seen huo­nee­seen.

E­ron­nei­den van­hem­pien rii­tai­sa ta­paa­mi­nen lap­set kiis­ta­ka­pu­loi­na, on yk­si kos­ket­ta­vim­pia ja viiltä­vim­piä het­kiä vii­me vuo­den par­haas­sa ko­ti­mai­ses­sa. Val­koi­nen kau­pun­ki to­sin jäi il­man par­haan elo­ku­van Jus­sia vii­me sun­nun­tain pal­kin­to­se­re­mo­nias­sa. Hie­man epä­loo­gi­ses­ti, sillä Lou­hi­mie­hen elo­ku­va­han kerä­si tun­nus­tuk­si­na par­haan oh­jaa­jan, Paa­vo Wes­ter­ber­gin ja Mik­ko Kou­kin kä­si­kir­joi­tuk­sen, sekä nais- ja miespääo­san esittä­jien­kin Jus­sit.

Vii­den­nen Jus­sin fil­mi sai Sa­mu Heik­kilän leik­kauk­ses­ta. Ai­van an­sai­tus­ti sen­kin. Sillä Sa­mu Heik­kilä ”­pe­las­taa” pik­ku­po­jan (Sant­tu Nuu­ti­nen) kä­den hei­lau­tuk­sen vielä ker­tauk­se­na Val­koi­sen kau­pun­gin lop­pu­ku­viin. Ky­seessä on vuo­den 2006 ker­to­vin ja kau­nein, jäl­jit­te­lemättö­min ja ai­doin suo­mi­fil­min yk­sittäi­nen otos. Lap­sen ele pa­lau­tuu isän muis­toi­hin tämän is­tues­sa van­ki­sel­lissä vä­ki­val­ta­ri­kok­ses­ta tuo­mit­tu­na.

Ve­li-Ma­tin ja Han­nan avioe­ro on isän osat­to­muut­ta ja äi­din roo­lia ko­ros­ta­van so­vit­te­li­jan (Pert­ti Sve­holm) rep­liik­kejä myö­ten kuin tämän päivän mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­sis­ta. Tar­kas­ti kuin ajo­piir­tu­ri Val­koi­nen kau­pun­ki osoit­taa suo­ma­lai­sen mie­hen suo­rim­man rei­tin pie­nistä hor­jah­duk­sis­ta syrjäy­ty­mi­sen syök­sy­kier­tee­seen. Tässä Ve­li-Ma­tin lu­mi­pal­lo­na pai­su­vat on­gel­mat tuo­vat mie­leen Pa­han maan vää­ren­ne­tyn se­te­lin tu­hoa tuot­ta­van kier­to­ku­lun.

Suo­men lef­fa­ka­ka­rat

Yk­sin­ker­tais­ta­mi­sen vaa­ran Lou­hi­mies välttää hou­kut­te­le­mal­la näyt­te­lijöistään, niin lap­sis­ta kuin ai­kui­sis­ta, esiin elämän­ma­kui­set ja pal­jaat osa­suo­ri­tuk­set. Jan­ne Vir­ta­sen esittämä Ve­li-Mat­ti on kilt­ti kuin uh­ri­lam­mas, kun­nes naa­pu­rin (Ju­ha Vei­jo­nen) ajat­te­le­ma­ton käytös sysää hä­net yli ra­jan. Mut­ta ei Su­san­na An­te­roi­sen Han­na-vai­mo­kaan ole näy­telmän kon­na, vain ih­mi­nen, jo­ka ha­vah­tuu vaa­ti­maan elämältä jo­tain muu­ta kuin saa­nut. Eri­lais­ten ajat­te­lu­ta­po­jen, mie­hen ja nai­sen ha­lu­jen ja tar­pei­den yh­teentörmäyk­set, pe­rik­si an­not ja ir­ti riistäy­ty­mi­set Ve­li-Ma­tin ja Han­nan van­ki­la­ta­paa­mi­sis­sa, ovat elo­ku­van vä­ke­vintä an­tia.

Val­koi­ses­sa kau­pun­gis­sa saa­vat ar­voi­sen­sa kä­sit­te­lyn ti­lan­teet, jois­sa elämä lyö ras­kaim­mal­la kä­dellä. Berg­ma­nin fil­mien ih­mis­suh­tei­ta re­pivät vi­han ja rak­kau­den ris­ti­rii­dat, Kies­lows­kin Kym­me­nen käs­kyn ar­ki­ku­vauk­sen sel­keys, Hitch­coc­kin Väärän mie­hen van­ki­la­ku­vauk­sen ek­sis­ten­tia­lis­ti­nen ah­dis­tus ja Bres­so­nin lop­pu­ku­vien an­ka­ra kirk­kaus tun­tu­vat suo­dat­tu­neen äi­din­mai­dos­sa fil­min te­kijä­ryhmän ta­paan aja­tel­la elo­ku­val­li­ses­ti.

Lou­hi­mie­hessä on löy­tyy suo­ma­lai­soh­jaa­ja, jo­ka ei ha­lua kek­siä ruu­tia uu­des­taan. Hän tun­tee ja tun­nus­taa elo­ku­van (ja muun tai­teen) klas­si­kot ja ke­hittää il­mai­suaan edeltä­jistään tie­toi­se­na.

70-lu­vul­la pu­hut­tiin ”­lef­fa­ka­ka­rois­ta” (mo­vie brats), joi­ta oli­vat lu­paa­vim­mat nuo­ret ame­rik­ka­lai­set elo­ku­van­te­kijät, ku­ten Spiel­berg, Lu­cas, Scor­se­se ja kump­pa­nit. Ha­ke­mat­ta tu­lee mie­leen, että tämän het­ken suo­ma­lai­sia lef­fa­ka­ka­roi­ta ovat oh­jaa­ja Aku Lou­hi­mies, kä­si­kir­joit­ta­ja Paa­vo Wes­ter­berg ja näyt­te­lijä-kä­si­kir­joit­ta­ja Mik­ko Kou­ki, jot­ka toi­sin kuin ta­hoil­laan toi­mi­neet ul­ko­mai­set edeltäjänsä, pon­nis­te­le­vat sa­man, yh­tei­sen elo­ku­van hyväk­si.

Val­koi­nen kau­pun­ki on jo saa­vu­tus, mut­ta en­nen kaik­kea se on tie eteenpäin. (HB)