Kun yleisö ryntäsi katsomaan Viettelysten vaunua teattereihin, se iski hikisen arkielämän takaisin päin kasvoja.
Kun yleisö ryntäsi katsomaan Viettelysten vaunua teattereihin, se iski hikisen arkielämän takaisin päin kasvoja. Jos isojen sotien sävyttämillä vuosikymmenillä eläneet ihmiset menivät elokuviin, he ennen kaikkea halusivat nähdä jotain muuta kuin todellisuutta. Elia Kazanin ohjaus vastasi suurin piirtein ensimmäistä sähköshokkia.
Vaikka tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen New Orleansiin, asetelma oli tuttu joka puolella Euroopassakin. Nuoret, kotirintaman tai sodan runtelemat, ihmiset asuivart huonoissa oloissa ja tekivät likaista työtä likaisissa tehdassaleissa. Usein yhdessä huoneessa asui sukua ja ystäviä. Läheisriippuvaisuudesta ei puhuttu.
Etelän hiipuneen aristokratian kasvattama Blanche saa opettajan virasta potkut epäsiveellisestä käytöksestä, ja ottaa yöpaikan siskonsa tykönä. Visiitti venähtää viideksi kuukaudeksi, joten siskon brutaali aviomies Stanley Kowalski menettää muutenkin aggressiivisena roskaväen edustajan mielenrauhansa.
Tennessee Williamsin näytelmä kertoo heikoista ihmisistä, jotka joutuvat turvautumaan vahvoihin. Nämä taas vievät säihkyllään psykoosiin.
Elia Kazanin ohjaus pyrki avoimesti toistamaan Irene Mayer Selznickin teatteriproduktion elokuvana, mikä näkyy hyvässä ja pahassa näyttämömäisenä ja kohtausmaisena poljentona. Näyttelijöiden suoritukset tulevat kuin suoraan syvistä vesistä. Varsinkin Brandon animaalisuus nosti Hollywoodin mieskäsituksen uusiin ulottuvuuksiin. Samalla t- ja wife beater -aluspaidat nousivat kulttiesineiksi, jotka vaikuttavat edelleen nuoriskulttuurissa.
Näytelmän alkuperäisnimi kertoo osaltaan, kuinka englannin kieli taipuu aivan eritavoin kuin suomi. Kuka tekisi kansakunnan pahoinvointia kuvaavan intohimo- ja triangelidraaman otsikolla "raitiovaunu nimeltään halu".
Kun elokuva sai Suomen ensi-iltansa talvella 1952, aikansa suomentajat onnistuivat erinomaisesti tavoittamaan elokuvan teeman. Eli viettelykset ovat vain kuorrutusta. Suurempi on ihmisen pyrkimys eteenpäin.
Mustavalkokuva rakeutuu, roskautuu ja elää, joten siivoustyölle olisi tilausta. Myös ääniraita kumisee onttona. Kaikesta huolimatta hieno kokemus. Ekstroissa kommenttiraidalla Karl Malden ja tutkijoita, Kazanin trailerigalleria, Brandon koekuvaus Nuoreen kapinalliseen (5 min.), ohjaajan henkilökuva (76 min.), 16 min. poistettuja kohtauksia ja 84 min. dokumentit. (PS)