Scifin ja periodidraaman viehätyksessä on paljon yhteistä ja kaiketi paljon samaa kuin ennen vanhaan laivastoon liittymisessä, sillä kaikki nämä vievät uusiin ennennäkemättömiin maailmoihin ja tilanteisiin.
Scifin ja periodidraaman viehätyksessä on paljon yhteistä ja kaiketi paljon samaa kuin ennen vanhaan laivastoon liittymisessä, sillä kaikki nämä vievät uusiin ennennäkemättömiin maailmoihin ja tilanteisiin. Fantastiset miljööt ja totutusta poikkeavat pelisäännöt tarjoavat parhaimmillaan herkulliset puitteet elokuvalle ja katsojalle virkistävän pakomatkan kaikesta arkisesta. Näin käy myös tämän elokuvan alkumetreillä.
Elokuva esittelee katastrofin jälkeisen maailman, jota asuttava siirtolaiskunta on tässä nähtävän yhden perheen esimerkin perusteella omaksunut spartalaisen asenteen elämää ja avaruusolioiden asettamaa uhkaa kohtaan. Isät ovat kylmäkiskoisia sotilaita, äidit empaattisia kodin kulmakiviä ja pojat haluavat tilaisuuden kasvaa isoksi. Tulevaisuuden maailmaa leimaa pelko ja haavoittuvuus, ja tämä näkyy myös sen arkkitehtuurissa yllättävällä tavalla: ajan arkkitehtuuri ottaa vaikutteita beduiiniteltoista ja nanoteknologiasta luodakseen omintakeisen ohuisiin kalvoihin perustuvan rakennustyylin. Kalvot näkyvät paitsi rakennuksissa myös vaatteissa — ja huvittavasti myös avaruusalukseen istutetussa norsun virtsarakosta tehdyssä telttavessassa. Kokonaisuus ei aivan vakuuta, mutta ajatusleikkinä miljöö on lupaava.
Valitettavasti positiivinen anti kuitenkin jää tähän. Hätäisesti loihdittu maailma puserretaan pelkäksi taustatapetiksi ja kaiken huomion saa mekaaninen aikuistumisriitti, jossa avaruusajan partiopoika pääsee lähestymään etäistä isäänsä ja ottamaan mittaa peloistaan keskellä esihistoriallista leikkipuistoa. Kaikki elokuvan pelkoa aistivista örkeistä Tolkienin taruja muistuttavaan finaaliin on rakennettu tämän riitin mahdollistamiseksi, eikä tätä mekaniikkaa peitellä tavanomaisella draamakuorrutuksella. Isän tehtävä on tarjota kasvuympäristö ja kaikki neuvot, mutta ratkaisut ovat lopulta pojan käsissä — ja tämän sanoman elokuva puristaa äärimmilleen lukitsemalla isän radiopuhelimen päähän.
Elokuvaa vaivaa aivan sama hengettömyys ja krooninen kaavamaisuus kuin M. Night Shyamalanin elokuvaa "Lady in the Water". Tarinassa pelinrakentaja tietää kaikki säännöt ja luettelee niitä katsojalle tarpeen mukaan ilman, että katsoja koskaan tietää riittävästi liittyäkseen peliin mukaan. Nyt Will Smith istuu komentotuolissa ja latelee kylmästi ohjeita pojalleen Jaden Smithille, jonka tehtävä on juosta pisteestä toiseen ja löytää aikuinen minänsä. Molemmat Smithit osaavat tunnustettavasti näytellä, mikä käy ilmi isä-poika-parivaljakon aiemmasta yhteisprojektista "Onnen potkuja", mutta tässä kerronta kiristää vieterin niin tiukalle, että kaikki elämä tihkuu pois hahmoista ja jännitys katoaa sekin suvantojen sekaan.
"Lady in the Water" oli spontaani mielenyhtymä, joten yllätys on suuri kun jälkikäteen selviää, että Shyamalanilla oli kuin olikin sormensa pelissä ohjaajana ja yhtenä käsikirjoittajista. Alkuperäinen impulssi tarinaan on tullut Will Smithiltä, mutta kuosi, jargon ja hahmot ovat patentoitua Shyamalania. Elokuvat "Kuudes aisti", "Kylä" ja "Signs" maailmalle tarjoilleesta miehestä on nyt tullut niin jämähtäneiden ja kolkkojen tarinoiden kertoja, että maestron nimeä täytyy etsiä kansiteksteistä suurennuslasin kanssa. Eikä syyttä, sillä tälle miehelle ei todennäköisesti enää pitäisi antaa ohjaajan mandaattia yhtään sen enempää kuin George Lucasillekaan.
Erinomainen kuva ja ääni. Sisällöltään mielikuvituksekas kuva on värikylläinen ja vaivattoman erotteleva. Kolkko ääniraita luottaa Will Smithin monotooniseen ääneen ja toismaallisiin luontoääniin. Efektisirkusta on tarjolla keskimääräisen kotiteatterin tarpeisiin, mutta anti voisi olla paljon iskevämpää. James Newton Howardin musiikkiraita väläyttelee kynsiään hetkittäin, mutta ontuu kokonaisuutena sekin.
Suppeissa ekstroissa lupsakka kooste isistä ja pojista (9 min.), vaihtoehtoinen alkuanimaatio (2 min.), näpsäkkä montaasi kuvaustunnelmista (5 min.), näytönsäästäjäksi paketoitu montaasi kuvauspaikoista (5 min.) ja koosteet elokuvan maailman luomisesta (12 min.) ja esivisualisoinneista (yht. 15 min.). Smithin dynastian varassa toimivissa koosteissa on eloa ja lämpöä roimasti enemmän kuin itse elokuvassa. (IJ)