Dis­neyn ja Pi­xa­rin ani­maa­tio­vel­ho­jen Toy Sto­ry 2 viehättää yk­si­tyis­koh­dil­laan ja huu­mo­ril­laan. Tie­to­ko­nea­ni­maa­tion pio­nee­ri, oh­jaa­ja John Las­se­ter, hioo le­lu­maail­man­sa en­tistä täy­del­li­sempään tim­miin. Vauh­tia ja vei­keyttä pii­saa, sa­moin ku­val­lis­ta ja sa­nal­lis­ta vit­sai­lua. Tem­mel­lyk­sessä ei välttämättä edes huo­maa, että ta­ri­na, vaik­ka kek­se­liäs on­kin, ei tällä ker­taa vai­ku­ta yhtä vah­val­ta kuin ykkö­so­sas­sa.

An­dy-poi­ka, Woo­dyn isäntä, sen kun kas­vaa, mut­ta le­luil­la on edel­leen tär­keä si­jan­sa pik­ku­ka­ve­rin elämässä. Leik­ki­huo­neen on­ne­laa uh­kaa vain rus­te­luk­sien rik­kou­tu­mi­nen ko­vas­sa käytössä. Tämä tietäi­si le­lu­pa­ral­le ai­na­kin het­kel­listä hyl­lyttä­mistä, tai pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa – hui kau­his­tus! – kirp­pu­to­ril­le jou­tu­mis­ta.

Länkkä­ri­san­ka­rim­me Woo­dy pe­las­taa ping­vii­niystävänsä jou­tu­mas­ta kierrä­tyk­seen, mut­ta jou­tuu sa­mal­la it­se vaa­raan. Le­lu­keräi­lijä Ali on is­ke­nyt silmänsä reh­tiin leh­mi­pai­me­neem­me. Woo­dy täy­dentäi­si har­vi­nai­sen 50-lu­vun kant­riai­hei­sen leik­ki­ka­lu­ko­koel­man. Ali ai­koo myydä cow­boy­le­lut Jaap­pa­niin saak­ka sä­kil­li­sestä je­nejä.

Mie­li­ku­vi­tus pääo­sas­sa

Kos­ka kaup­pa­mies-A­li toi­mii ra­has­ta eikä rak­kau­des­ta, hä­nestä on teh­ty Toy Sto­ry 2:n kon­na. Ku­ten ava­ruus­pu­kui­nen Buzz Ligh­tyear Woo­dya muis­tut­taa, le­lu­jen­kin elämä edel­lyttää rak­kaut­ta. Jo­kai­nen le­lu tar­vit­see lap­sen huo­mio­ta ja lei­kittä­mistä. Sik­si Buzz ko­koaa te­ho­tii­minsä vaa­ral­li­seen tehtävään: Woo­dy on pe­las­tet­ta­va tun­not­to­man keräi­lijän kyn­sistä, ta­kai­sin An­dyn tur­val­li­seen ko­tiin.

Hie­no­va­rai­ses­ti elo­ku­va ku­vaa lap­sen ke­hi­tystä, sitä­kin vai­het­ta jol­loin uk­ke­lit ja nu­ket väistämättä unoh­tu­vat nurk­kaan ja uu­det lei­kit al­ka­vat kiin­nos­taa var­hais­nuo­ren mieltä. Mut­ta ast­ro­naut­ti-Buzz us­koo, että le­lu­jen kes­kinäi­nen so­li­daa­ri­suus voit­tai­si tuon­kin ka­tast­ro­fin. Le­lu­vel­jeä ei jä­tetä, ystä­vyys jat­kuu lop­puun saak­ka tai pi­temmäl­le: ää­rettö­myy­teen ja siitä yli! You’­ve Got a Friend, säestää Ran­dy New­ma­nin tun­nussä­vel.

Myös Toy Sto­ry 2 huo­mioi val­loit­ta­vas­ti sen si­teen, jon­ka mie­li­ku­vi­tus syn­nyttää lap­sen ja leik­ki­ka­lun vä­lil­le. Pik­kui­set eivät ole­kaan lop­pu­mat­to­man krääsän keräi­lijöitä, mut­ta sa­tu­jen ja ta­ri­noi­den tar­ve on sisään­ra­ken­net­tu, haus­kan­pi­don ja jän­ni­tyk­sen hi­mo eh­tymätön.

Täy­del­listä vai ste­rii­liä?

Ai­kuis­ta­kin miel­lyttää piir­ro­se­lo­ku­van pa­ro­di­nen ote. Silmää is­ketään he­ti alus­sa, kun al­ku­teks­tit läjähtävät kan­kaal­le Täh­tien so­dan tyy­liin. Myö­hem­min Buz­zin de­lu­xe-ver­sion ja sen Darth Va­de­ria muis­tut­ta­van ark­ki­vi­hol­li­sen vä­lil­le syn­ny­tetään sa­man­lai­sia si­teitä kuin Star Wars-saa­gas­sa. Myös For­rest Gum­pin vael­ta­va höy­hen ek­syy muu­ta­miin ku­viin.

Sy­vissä ve­sissä lii­ku­taan­kin sit­ten, kun re­sui­nen ja hylät­ty Woo­dy nu­kah­taa kir­ja­hyl­lyyn, unek­sii ja pu­toaa pu­toaa pu­toaa – ihan Ver­ti­gon sur­rea­lis­ti­seen mal­liin! Suo­ma­lai­set ää­net te­kevät hyvää työtä, sub­tii­lit si­vu­mer­ki­tyk­set ta­voit­ta­va il­mai­su ei ole ihan help­poa.

Tai­dok­kaas­ti teh­dyn Toy Sto­ry 2:n huip­pu­jak­so­ja on Woo­dy-kar­ja­pai­me­nen kor­jaa­mi­nen tark­kuus­työnä van­han le­lu­mes­ta­rin ruu­vi­pen­kissä. Sykäh­dyttävä on myös lau­lue­pi­so­di, jos­sa tyttö­jen muut­tu­via leik­kejä tar­kas­tel­laan Woo­dyn uu­den nuk­keystävän rii­pai­se­vas­ta näkö­kul­mas­ta.

Toy Sto­ry 2 on taat­tua laa­tua ja tar­joaa mu­ka­van elo­ku­va­het­ken ko­ko per­heel­le. Tie­to­ko­nea­ni­maa­tion täy­del­li­syyttä ta­voit­te­le­van il­luu­sion on­gel­mia ku­vaa se, että kaik­ki on fil­miin (tai di­gi­taa­li­seen muo­toon) luo­ta­va alus­ta saak­ka: myös var­jot, naar­mut, li­ka ja vir­heet­kin. Jos juo­ni­puo­li, tyyp­pien hah­mo­tus tai vit­sien ra­ken­te­lu yhtään her­paan­tuu, kat­so­ja ais­tii he­ti kei­no­te­koi­sen maail­man ste­rii­lin elot­to­muu­den. (HB)