B­roa­dway-mu­si­kaa­liin pe­rus­tu­va elo­ku­va liik­kuu mo­no­lo­gin ja mu­si­kaa­lin vä­li­maas­tos­sa seu­ra­tes­saan kuin­ka ni­mekäs tuot­ta­ja (Mic­hael Doug­las) hiil­los­taa sa­dois­ta koe-e­siin­ty­jistä kah­dek­san tans­si­jaa uu­teen esi­tyk­seensä. Dia­lo­gi on het­kittäin haus­kaa ja ka­sa­ri­mu­sii­kil­la ryy­di­tet­tyissä mu­siik­ki­nu­me­rois­sa on pai­koin pot­kua, mut­ta ko­ko­nai­suus tun­tuu ha­ja­nai­sel­ta ja yli­pitkältä. Lop­pu­tu­los oli­si voi­nut ol­la pa­rem­pi, jos tässä oli­si kes­ki­tyt­ty pelkästään sel­viy­ty­mis­tais­te­luun il­man rön­syi­le­viä muis­te­lui­ta.