Kotimaisen rockmusiikin jättiläinen, ylöjärveläislähtöinen Eppu Normaali, on elänyt julkisuuden valonheittimien paahteen alla jo neljä vuosikymmentä.
Kotimaisen rockmusiikin jättiläinen, ylöjärveläislähtöinen Eppu Normaali, on elänyt julkisuuden valonheittimien paahteen alla jo neljä vuosikymmentä. Yhtyeen mediaseksikkyydestä on saatu kuulla monenlaisia mielipiteitä. Nyt on aika korjata väärät näkemykset.
Saku Pollarin Eput-dokumentti on täydellisen onnistunut esitys yhden yhtyeen urasta. Tärkeimpänä mittarina toimikoon kohdeyleisön suuruus. Eput avautuu leveällä kaistalla — yhtälailla faniryhmälle kuin tavan kansalaiselle.
Informatiiviselta puoleltaan Eput on loistava, antaen haastatteluiden kautta hyvin tarkan kokonaiskuvan suomirockin pohjimmaisesta voimasta. Hyvin perinteistä dokumentaarista kronologiaa rikotaan Ratinan tuoreeseen stadionkonserttiin liittyvien valmistelujen kuvasarjalla. Kameratekniikka tekee esitystavasta paljastavan, linssi on kohdistettu suoraan silmiin. Direct eye -kuvaus korostaa lauseiden henkilökohtaisuutta ja intiimiyttä. Yleisö on pakotettu kuuntelemaan, Eput istuvat katsojan olohuoneessa.
Haastatteluaika jakautuu harkiten. Sisiössä on Syrjän veljespari Martti sekä "Pantse". Ulkokehällä puhuvat yhtyeen entiset ja nykyiset jäsenet sekä Poko Rekords -levy-yhtiön pomo Epe Helenius. Martti Syrjän karisma, äidinkielemme rikas tulkinta, sekä puheen rytmitys kantaisi useammankin dokumentin halki. Mielenkiinnon ylläpitäminen kaatuu harkitusti laulusolistin harteille.
Syksyn musiikkielokuvakattauksen kruunaava Eput-elokuva on esimerkillinen elämäkerta. Kansalainen Jussila -dokumentissa kykynsä esitellyt Saku Pollari pitää teoksestaan mielenkiinnon yllä sen kaikilla osa-alueilla. Luulen tuntevani yhtyeen jäsenet henkilökohtaisesti. Elokuva on onnistunut tehtävässään.
Elokuvateattereissa 2. joulukuuta 2016. (VA)