Hittielokuva huutaa jatko-osaa, mutta kaksi kunnaria peräkkäin ei ole elokuvabisneksessä kovin tavanomainen tapahtuma.
Hittielokuva huutaa jatko-osaa, mutta kaksi kunnaria peräkkäin ei ole elokuvabisneksessä kovin tavanomainen tapahtuma. Toinen Miehet mustissa -seikkailu kaivaa ykkösosan negatiivit leikkaamon lattialta ja yrittää toistaa menestyksen ilman suurta innovointia. Nyt kertaalleen jo eläköitynyt ja muistinsa menettänyt Agentti K (Tommy Lee Jones) on organisaatioon ulkopuolelta tuotava tulokas, Agentti J (Will Smith) oma supliikki itsensä ja Serleena (Lara Flynn Boyle) maapalloa uhkaava muukalainen. Galaksin sijaan hakusessa on Zarthan valo, jota sitäkin etsitään ympäri Manhattania kissojen ja koirien kanssa. Jos kaikki tuntuu hyvin tutulta sitä se myös on.
Jatko-osaksi kyse on kelpo viihteestä, joka onnistuu kohtuullisesti emuloimaan edellisosan vahvuuksia aina rempseästä meiningistä pokerinaamalla lauottuun komiikkaan. Silti alkuperäinen fiilis jää nyt köyhän juonen ja tiuhaan tahtiin viljeltyjen puujalkavitsien varjoon. Ohjaaja Sonnenfeld kertoo elokuvan ekstroissa arvostavansa komiikassa sitä ettei näyttelijä kalastele nauruja näkyvästi, mikä toimikin edelliskerralla Tommy Lee Jonesin hahmon kohdalla esimerkillisesti. Nyt vitsit sitä vastoin kerjäävät monin paikoin aivan liikaa huomiota, ja leikkaus jättää paljon tilaa nauruille, joihin käsikirjoitus ei aina anna oikeutta. Parhaimmillaan huumori silti toimii letkeästi ja friikkisirkus pyörii juurilleen uskollisesti, mutta hommassa on nyt enemmän suorittamisen makua kuin luomisvoimaa tai draivia — ja tämän ohjaajakin tuntuu sivulauseessa myöntävän.
Asiallinen kuva on välähdyksittäin oikein hyvä ja luonteva HD, joskin jälki jää paikoin pehmeähköksi eikä kohinaltakaan vältytä. Erinomainen ääniraita on vakuuttavan välitön ja erotteleva, ja hyötyy jälleen suuresti Danny Elfmanin popittavasta musiikkiraidasta.
Ekstrojen parasta antia on tällä kertaa nähdä Will Smith, Barry Sonnenfeld ja kumppanit jälkiäänitystunnelmissa, sekä kuulla että elokuvan tuotantosuunnittelu haki vaikutteita Eero Saarisen arkkitehtuurista. Ohjaajan kommenttiraita tarjoilee niin ikään asiallisen määrän tietoa elokuvan synnystä, mutta ei onnistu nousemaan inspiroivaksi kuuntelukokemukseksi. Tämän lisäksi mukana on Will Smithin pakollinen musiikkivideo, vaihtoehtoinen loppu (2 min.), hauska sarja mokia (5 min.) ja koosteet jälkiäänityksestä (9 min.), tuotantosuunnittelusta (10 min.), Rick Bakerin luomista alieneista (11 min.), äänisuunnittelusta (8 min.), musiikista (13 min.), Sonnenfeldin komediatyylistä (6 min.) ja muukalaisista (yht. 26 min.). Sakkana pohjalla vielä yhden kohtauksen esivisualisointinäyte (2 min.) ja vertailuja viiden kohtauksen valmistumisprosessin eri vaiheilta. (IJ)