Mic­hael Jack­so­nin ja Ro­nald Mc­Do­nal­din avio­ton ot­to­poi­ka Chuc­ky löytää uu­den elämän kun ku­rii­ri­pal­ve­lu ti­paut­taa hä­net uu­den per­heen kuis­til­le. Kah­den yön ai­ka­na per­heen ri­vit al­ka­vat har­ven­tua.

Sar­jas­saan jo kuu­des Chuc­ky ei ole uu­del­leen­fil­ma­ti­soin­ti, eikä vii­me­vuo­si­na niin tren­dikäs esinäytös aiem­mil­le säi­kyt­te­lyil­le, vaan yk­sin­ker­tai­ses­ti kaa­no­nia kun­nioit­ta­maan pyr­kivä uu­si jat­ko-o­sa — to­ki pa­kol­li­sel­la ta­kai­sin­kytkök­sellä va­rus­tet­tu­na. Ko­me­diaa on nyt vään­net­ty vä­hemmäl­le, mut­ta va­ka­vail­mei­senä kau­hue­lo­ku­va­na tätä on sil­ti hy­vin vai­kea pitää. Pitkä jäl­kinäytös me­nee se­kin hie­man se­lit­te­lyk­si ja yliy­rittä­mi­sek­si.

Peh­mo­kau­hu toi­mii su­la­van kaa­va­mai­ses­ti, jo­ten pas­tis­si läm­mittää­nee ai­na­kin sar­jan fa­ne­ja ja ehkäpä kau­hu­ko­me­dioi­den ystä­viä laa­jem­min­kin. Eni­ten poh­dit­ta­vaa tämä an­ta­nee per­heen­lisäystä suun­nit­te­le­vil­le, sillä öitä kun ei kan­na­ta enää sen jäl­keen ku­vi­tel­la voi­van­sa nuk­kua ai­van le­vol­li­sin mie­lin.