Yksi romaani tai elokuva voi kertoa enemmän nykypäivästä kuin vuosikaudet oikeassa elämässä.
Yksi romaani tai elokuva voi kertoa enemmän nykypäivästä kuin vuosikaudet oikeassa elämässä. Filth varsinkin saattaa aukaista monen silmät huomaamaan, mitä ja miksi ympärillä tapahtuu, kun työtoverit, läheiset tai ystävät alkavat käyttäytyä erikoisella tavalla. Peiliinkin voi joskus vilkaista.
Irvine Welshin romaani (Paska, 2001) ja siitä tuotettu elokuva panee miettimään, onko yhä yleistyvän kylähullumaisen käytöksen takana mielialalääkitysten oma-aloitteinen lopettaminen, siihen yhdistyvä päihteiden käyttö ja perhe-elämän vaikeutumisen yhteisvaikutus. Kun tähän vielä liittää luultavasti suurimman motiivin eli lapsuuden trauman, seuraukset näkyvät kaupungilla, liikenteessä ja työpaikoilla. Kaikki ei vain millään pysy neljän seinän sisällä, jota kodiksi kutsutaan.
Filth kertoo edinburghilaisesta komisariosta, joka tavoittelee ylennystä. Tavoitetta vaikeuttaa elämänvaihe, jossa henkinen maailma on romahtamassa. Tilanne kanavoituu kaikenlaiseen hillittömyyteen.
Skottilaisen punkkarin taustan omaava Welsh ei Trainspotting-romaaninsa tapaan varonut aihepiirejä ja tapahtumia, jotka eivät englantilaisen viktoriaaniselta ajalta peräisin olevaan moraaliin mahdu. Tai mahtuu, mutta niistä ei puhuta.
Jos jenkit tekevät paskasta elokuvaa, se on exploitatiivista. Kun skotit (kirjailija, ohjaaja ja pääosan esittäjä James Mcavoy) tekevät, sille on muukin tarkoitus. Tätä voi suositella katsojille, joista tuntuu, että he eivät näe arjen kokonaiskuvaa. Heille, joiden ei tarvitse koko ajan katsoa pankkitilin saldoa ja joiden kaverit ja perhe ovat hillittyjä, koulutettuja ja suvaitsevaisia.
Kuva edustaa keskitasoa, eikä se ole aivan vapaa värinöistä. Ääniraidan parasta antia on erinomaisesti valittu musiikki, joka rakentuu hempeiden popsävelmien varaan. Ekstroissa 7 min. keskeisiä kohtauksia ja 20 min. haastattelut. (PS)