Keski-ikäinen elokuvakerhokasvatti ilostuu aina, kun nykypäivänä tehdään säällinen lännenelokuva.
Keski-ikäinen elokuvakerhokasvatti ilostuu aina, kun nykypäivänä tehdään säällinen lännenelokuva. Tehostesirkusten ja musiikkivideoleikkausten täyttämä tarjonta kaipaa hillitympää toimintaa, jota tarjoaa paradoksaalisesti aikanaan raadollisimmaksi väkivaltaviihteeksi leimattu alalaji.
Näin suhtaudun Delmer Davesin klassikon (Armoton ase, 1957) uuteen versioon. Sheriffin sisarteos kuvasi aikoinaan yhteiskuntaa, sen eriarvoisuutta ja kapitalismin ääriastetta, rosvoilua, raamatulliseen tapaansa. Vihollistaan voi oppia arvostamaan, jos ei rakastamaan. Uusi versio sisältää samat teemat.
Uusinta on kuitenkin aina uusinta. Onneksi pääpari Christian Bale/Russell Crowe onnistuu vaikeassa roolissaan, vaikka suoritus jääkin lakonisen säästeliäästi esiintyneen esikuvaparinsa Van Heflin/Glenn Ford alle.
Eniten kritiikkiä on saanut osakseen adrenaliinia pursuava loppukohtaus, joka poikkeaa tyystin alkuperäisestä. Itse suhtaudun tähän elokuvan teeman mukaisesti armollisesti, sillä muutenhan elokuva etenisi täysin samojen suuntaviivojen mukaan kuin alkuperäinenkin. Filosofisestikin tämä puolustaa paikkaansa. Moderni ratkaisu kertoo väkivallan entisestään raadollistuneen, mutta sankaritekojakin kaivattaisiin.
Historia antaa hieman tukea: rosvojohtajat joutuivat aika usein harventamaan joukkojaan mahdollisten riskien takia. Kuinka moni huippujohtaja on joutunut antamaan potkut hyville ystävilleen? Se voi olla parempi ratkaisu, kun panna kokonainen tehdas nurin seuraavalla kvartaalilla.
Laadukas kuva piirtyy kauniisti ja tarkasti, huomattavasti tarkemmin kuin jo taidokas DVD SE-versio. Tämän huomaa kauttaaltaan, mutta erityisen huomionarvoisesti sinisistä taivaista, joissa ei ole enää laisinkaan kuvakohinaa. DVD:n ES-ääniraita loi tilaa hillitysti, dialogipainotteisuutta käytettiin suvannoissa taidokkaasti ja ennen kaikkea ammunta iski napakasti. Pakkaamaton BD lisää tähän ilmavuutta ja selkeyttä. Ekstroissa yhteensä 80 min. dokumentit ja seitsemän poistettua kohtausta (8 min.). Itse Elmore Leonard tekee harvinaisen viiden minuutin haastattelun, joka aukaisee mielenkiintoisella tavalla 1950-luvun viihdelukemistojen toimintaa. Pulp on tosin käännetty roskalehdeksi. Aikamoisia kultakimpaleita tästä roskakorista löytyi. (PS)