Hiljaisen kaunis elokuva sulkeutuneesta yh-äidistä ja tämän 13-vuotiaasta pojasta, joiden molempien elämä muuttuu kun vankikarkuri lyöttäytyy heidän kotiinsa.
Hiljaisen kaunis elokuva sulkeutuneesta yh-äidistä (Kate Winslet) ja tämän 13-vuotiaasta pojasta (Gattlin Griffith), joiden molempien elämä muuttuu kun vankikarkuri (Josh Brolin) lyöttäytyy heidän kotiinsa. Pinnaltaan arkinen, mutta pohjimmiltaan liki pakahduttavan romanttinen tarina puhaltaa täydellisen, muusta maailmasta irtautuneen kuplan, jonka sisällä kolmihenkisen uusioperheen onni voi uhmata ulkoisia paineita.
Ohjaaja Jason Reitman (mm. "Juno", "Thank You For Smoking" ja "Up In the Air") luo omaperäisen sadun, joka uskoo yli kaiken aitoihin yksinkertaisiin asioihin ja pienten hetkien suureen voimaan. Elokuvan totutusta poikeava, mutta samalla tavanomaisuutta ihannoiva kolmiodraama syntyy herkän vähäisin ja vaivattomasti soljuvin elein — mutta kaiken aikaa ulkomaailman hyökkäystä odottaen. Kahden maailman asetelmansa johdosta tämä tuo mieleen Richard Geren "Sommersby":n ja Kevin Costnerin "Perfect World":in kaltaiset elokuvat, mutta löytää helposti oman paikkansa jostakin näiden välimaastosta.
Reitmanin virheetön tyylitaju pitää tarinan uskottavana, esityksen tahdikkaana ja siirapinkin aamupuuron sekaan sopivina annoksina. Jaloista motiiveista ja taidokkaasta toteutuksesta huolimatta kertomus ei täysin välty maistumasta elokuvalta oikean purevan elämän sijaan, mutta taival on kiehtova ja — ainakin sopivan avoimessa mielentilassa katsottuna — myös liikuttava tapaus. Retimanin elokuviin kohdistuu aina paljon odotuksia, ja tämä elokuva lunastaa omansa hienosti vanhoja polkuja tallaamatta. Elokuva perustuu Joyce Maynardin samannimiseen kirjaan.
Rauhallinen tarina on saanut parikseen visuaalisesti hurjan runsaan, ohjaajan omia sanoja lainaten, jopa montaasimaisen kuosin. Oikeat kuvauspaikat tuovat tapahtumien taustoille hienosti eloa aidonoloisen patinan, karisman ja rönsyilevien yksityiskohtien muodossa. Muutoinkin audiovisuaalinen kuosi on virheetön ja luo tunnelmansa harkiten. Helle ja hetkessä eläminen välittyvät uskottavasti, intohimo ilman Hollywood-hekumointia ja myös vaaran tunnetta osataan luoda useammalla kuin yhdellä tavalla. Teknisesti kuva on komean jäsentynyt, väritoistoltaan elävä ja tapahtuma-aikaansa 1970-luvun lopulla istuva. Musiikkiraita komppaa tunnelmia hyvin alleviivaamatta tulkintoja liikaa - joskin ehkä kuitenkin hieman enemmän kuin tekijät ovat tarkoittaneet.
Ekstroissa hyvä making of (29 min.), poistettuja kohtauksia (11 min.) ja asiallinen tekijöiden kommenttiraita. (IJ)