Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
DVD

Ito/Seitti – Kilvoittelijan päiväkirja

Elokuva:
Kuva & Ääni:
Ekstrat:

Tekniset tiedot

Formaatti: DVD
 
Vuosi: 2009Kesto: 111 minuuttia
Julkaisija: Pan VisionKuva:
Anamorfinen 1.78*
Ääniraita: Dolby Digital 5.1
 
Ikäraja:
(7)
Kielletty alle 7-vuotiailta. Täysi-ikäisen seurassa elokuvan saa esittää enintään kaksi vuotta nuoremmalle.
VET: 70933EAN: 6416335180142

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Pan Vision) ellei toisin mainita.

Elokuva

Pir­jo Hon­ka­sa­lo on teh­nyt taas suu­ren­mois­ta työtä elo­ku­vas­saan Ito – Kil­voit­te­li­jan päivä­kir­ja.

Pir­jo Hon­ka­sa­lo on teh­nyt taas suu­ren­mois­ta työtä elo­ku­vas­saan Ito – Kil­voit­te­li­jan päivä­kir­ja. Vii­me vuon­na se oli­si il­man muu­ta voit­ta­nut par­haan do­ku­men­tin Jus­sin, mut­ta jäi ymmär­rettäväs­ti toi­sek­si, kun kil­paan sat­tui myös il­miömäi­nen Mies­ten vuo­ro.
Mut­ta Joo­nas Berghäl­lin ja Mi­ka Ho­ta­kai­sen sau­na­do­ku­men­tin ohel­la myös Pir­jo Hon­ka­sa­lo on teh­nyt yleisöystäväl­li­sen, hel­pos­ti lä­hes­tyttävän ja ihol­le kiin­nit­tyvän elo­ku­van. Itos­sa nau­re­taan ja it­ketään, sur­raan ja iloi­taan in­tii­mis­ti, pe­rimmäis­ten ky­sy­mys­ten ää­rellä. Nyt Hon­ka­sa­lo ei ole niin vaa­ti­va, eikä ai­he­kaan niin rank­ka, kuin edel­li­sessä, juh­li­tus­sa ja pal­ki­tus­sa Me­lanc­ho­lian 3 huo­nees­sa (2004).
I­has­tut­ta­vaa on se ke­veys, jol­la To­kion ih­mi­siä koh­da­taan, kat­so­taan ja pu­hu­tel­laan. Hon­ka­sa­lo on löytä­nyt hie­non Yos­hi­no­bu Fu­jio­kan elo­ku­van­sa kes­kuk­sek­si. Ka­me­ra py­syy nuo­ren mie­hen kas­vois­sa, joil­ta mie­len­liik­keet ku­vas­tu­vat herkäs­ti. Fu­jio­kan ää­ni on myös yhtä miel­lyttävän har­mo­ni­nen, vil­pitön ja avoin, jo­ten pu­he­poh­din­not To­kion kau­pun­ki­mai­se­mia vas­ten – tai ka­toa­vai­suut­ta ku­vaa­vat piir­rok­set taus­ta­na – eivät kuu­los­ta se­los­tuk­sel­ta, vaan ru­nol­ta.
”En us­ko­nut, että tuom­moi­ses­ta su­lo­kas­vos­ta oli­si nyrk­kei­lijäk­si”, sa­noo Yos­hi­no­bun en­ti­nen val­men­ta­ja, jo­ka osoit­tau­tuu budd­ha­lai­sek­si mun­kik­si ryh­ty­neen Fu­jio­kan tär­keimmäk­si elämä­nop­paak­si – mo­nes­ti pu­heis­sa vi­li­sevän ”­mum­mun” ohel­la — ja va­lin­to­jen tien­vii­tak­si. ”­Muis­tan kun sa­noit ’­Jou­dut as­tu­maan pas­ka­paat­tii­ni, mut­ta minä vien si­nut vas­ta­ran­nal­le’”, muis­te­lee Fu­jio­ka opet­ta­jaa kyy­ne­leet sil­missä. Val­men­ta­ja ke­hot­taa Yos­hi­no­bua lo­pet­ta­maan it­ke­mi­sen, mut­ta vetää sa­mal­la it­se­kin nenä­lii­nan esiin. Van­ha opet­ta­ja on yllät­ty­nyt en­ti­sen op­pi­laan­sa va­lit­se­mas­ta us­kon­nol­li­ses­ta tiestä.
Yllät­ty­nyt ja et­sivä on yhä myös Yos­hi­no­bu it­se. Nyrk­kei­lyu­ran nous­tua pys­tyyn va­ka­van silmä­vam­man ta­kia, Fu­jio­ka aje­leh­ti neljä vuot­ta, en­nen kuin me­ni kuu­dek­si vuo­dek­si toi­sen­lai­seen val­men­nuk­seen — budd­ha­lai­sek­si mun­kik­si. Sil­ti nyt­kin mie­lessä on epäi­lyk­siä ja ky­sy­myk­siä. Nyrk­kei­ly­vai­he tun­tuu par­haal­ta ajal­ta elämässä. ”Ei sem­moi­seen voi­man­tun­toon ja vääntöön enää edes pää­se”, Yos­hi­no­bu tun­nus­taa.
Fu­jio­ka on ny­kyi­sin kau­pun­ki­pap­pi. Hän käy van­ki­lois­sa ja pitää omaa Munk­ki­baa­ria, jos­sa tar­joil­laan al­ko­ho­lia ja kes­kus­te­lua. Lisäk­si hän ta­paa kas­vok­kain elämänsä tär­keitä ih­mi­siä. Ku­ten Yos­hi­no­bu sai apua ja tu­kea vai­kei­na vuo­si­na, myös hän it­se on eh­ti­nyt ot­taa aje­leh­ti­van nuo­ren sii­piensä suo­jaan. (On­ko tar­koi­tus­ta, koh­ta­loa, kar­maa vai sat­tu­mus­ta – vai yk­sin­ker­tai­ses­ti niin ja­pa­ni­lai­sen es­teet­tistä – että myös tämä ystävä, seu­raa­ja ja ikä­to­ve­ri on ta­vat­to­man tyy­likäs par­toi­neen, au­rin­ko­la­sei­neen ja coo­li­ne moot­to­ri­pyö­ri­neen?)
Nyt kump­pa­ni puo­les­taan on it­se avaa­mas­sa omaa baa­ria Fu­jio­kan esi­mer­kin in­noit­ta­ma­na. Mo­lem­mat mie­het ovat nuo­ruu­des­saan ka­pi­noi­neet ja mo­lem­pien perässä on oma äi­ti juos­sut veit­si kä­dessä – mitä he mo­lem­mat muis­te­le­vat ki­kat­taen. Kum­pi­kin on uu­teen elämään kyp­syessään pääs­syt lä­hemmäk­si äi­tiään. ”Äi­distä me olem­me lähtöi­sin ja äi­tiin pa­laam­me. Ava­ruus on suu­ri sy­li”, miet­tii Yos­hi­no­bu To­kion yössä.
Ei ole liioi­tel­tua sa­noa, että Hon­ka­sa­lon ja toi­sen hie­non ku­vaa­jan Ma­ri­ta Häll­for­sin (Koh­taa­mi­sia) tal­let­ta­mat ti­lat, ti­lan­teet ja ih­mi­set tuo­vat mie­leen par­haat ja­pa­ni­lai­set elo­ku­vat ja nii­den per­soo­nal­li­set, tyy­likkäät ja ar­vok­kaat esiin­tyjät. Oma­peräi­nen, vuo­si­sa­to­jen muok­kaa­ma es­teet­ti­nen ja ri­tua­lis­ti­nen il­ma­pii­ri saa Itos­sa ar­voi­sen­sa suo­ma­lais­silmäyk­sen. Pe­rin­teet — ku­ten tois­tu­va ikiai­kai­nen lo­hikäär­meai­he sil­ta­ko­ris­tuk­sis­sa ja graa­fi­kon tai­de ruu­min yh­deksästä mädän­ty­mi­sen as­tees­ta — sekä To­kion ny­kyi­nen yöelämä ja mo­der­ni pil­ven­piirtäjäark­ki­teh­tuu­ri lyövät ku­vis­sa su­la­vas­ti kättä. Hon­ka­sa­lo saa vä­liin kui­ten­kin mah­tu­maan hen­gittävän ih­mi­sen kas­voi­neen ja pu­hei­neen, uni­neen, toi­vei­neen ja ru­kouk­si­neen.
Jos sau­na­do­ku­men­tis­sa suo­ma­lai­set mie­het avau­tui­vat, niin käy tässä näil­le ja­pa­ni­lai­sil­le. Vaik­ka pa­pin­työtä te­kevän Fu­jio­kan nis­ka ku­mar­taa opi­tun ja luon­tee­no­mai­sen au­to­maat­ti­ses­ti (mut­ta kui­ten­kin eh­dot­to­man myötäelävän vil­pittömäs­ti), on ai­na­kin Itos­sa nä­ky­vien ja­pa­ni­lais­ten koh­dal­la tur­ha pu­hua il­meettö­myy­destä, pidät­ty­vyy­destä tai kas­vo­jen me­nettä­mi­sen pe­los­ta. Yh­dessä it­ketään ja nau­re­taan, mut­ta niin, että pa­tou­tu­mat ja nii­den pur­ka­mi­nen käyvät ku­vis­ta, pu­heis­ta ja asiayh­teyk­sistä esil­le ja tu­le­vat ymmär­rettä­vik­si myös ul­ko­puo­li­sel­le kat­so­jal­le, jo­ka pää­see ai­van en­si ker­taa tu­tus­tu­maan näi­hin vie­raan maan ih­mi­siin.
Ta­pan­sa mu­kaan Hon­ka­sa­lol­la ei ole kii­re min­nekään. Hän tark­kai­lee, tai enemmän­kin hen­gittää ka­me­ral­la yh­dessä koh­teen kans­sa, ja an­taa vain ta­pah­tua. Vii­pyi­levästä tyy­listä kas­vaa kuin var­kain ri­kas ko­ko­nai­suus niin, että kaik­ki näyttää yk­sin­ker­tai­sel­ta ja sel­keältä, luon­nol­li­sel­ta ja vai­vat­to­mal­ta. Ito – Seit­ti – Kil­voit­te­li­jan päivä­kir­ja on sekä il­ma­va että läm­min, syväl­le luo­taa­va ja ke­vyt kuin henkäys. Ke­vyt myös pu­hues­saan kuo­le­mas­ta tai ku­va­tes­saan sitä suo­raan ja raa­dol­li­se­na, ku­ten niissä gra­fii­kan leh­dissä, jois­sa koi­rat re­pivät muu­mioi­tu­vaa ruu­mis­ta.
Kak­si jak­soa elo­ku­vas­sa poik­keaa ylei­sestä tyy­listä. Toi­ses­sa Fu­jio­ka tar­joi­lee baa­ris­saan juo­mia nai­sil­le ja kuu­lem­me hä­nen hu­ma­lai­ses­ta men­nei­syy­destään. Toi­ses­sa trans­ves­tiit­ti lau­laa lä­hi­ku­vas­sa play­bac­ki­na tun­teel­li­sen is­kelmän alus­ta lop­puun. Koh­tauk­set ovat eri­pa­ri­sia elo­ku­van ylei­sel­le jär­jes­tyk­sel­le, jos­sa Fu­jio­ka koh­taa ih­mi­siä pol­via­sen­nos­sa kah­des­taan ja kas­vok­kain (tai nuor­ten mies­ten ta­paa­mi­sis­sa omien äi­tiensä kans­sa). Vaik­ka poik­kea­mat tun­tu­vat mel­kein tyy­li­ri­kol­ta har­taas­sa ko­ko­nai­suu­des­sa, ne ovat kum­pi­kin sil­ti välttämättö­miä näyttäessään mun­kin suh­tees­sa nai­siin, sekä ku­va­tes­saan eli­nympä­ristöä, mun­kin työ­sar­kaa suur­kau­pun­gis­sa.
Pääo­sin Pir­jo Hon­ka­sa­lo – jo­ka on pait­si oh­jan­nut, kä­si­kir­joit­ta­nut (yh­dessä ja­pa­nin kääntäjänsä Mii­ka Pöl­kin kans­sa) ja ku­van­nut (Häll­for­sin kans­sa) elo­ku­van, myös lei­kan­nut sen – saa Itos­sa kaik­ki ele­men­tit yh­dis­tymään sau­mat­to­mas­ti. Yos­hi­no­bun eri­lais­ten ta­paa­mis­ten, kes­kus­te­lu­jen ja kau­pun­kio­tos­ten päällä kul­ke­van sisäi­sen mo­no­lo­gin vä­lil­le ei tu­le kei­no­te­kois­ta siir­ros­ta. Itos­sa do­ku­ment­ti ei erot­te­le ar­kis­ta, rea­lis­tis­ta ja toi­saal­ta ru­nol­lis­ta ja hen­kistä – kaik­ki on yhtä ko­ko­nai­suut­ta. Ai­na­kin Ito saa sen näyttämään siltä.
Ehkä tämän hen­kis­ty­neen To­kio-e­lo­ku­van suu­rin an­sio on se, että se ei py­ri kään­nyttämään ketään mi­hinkään. Elo­ku­vas­sa budd­ha­lai­suus ei näyttäy­dy ai­noa­na oi­kea­na tienä, eikä edes hen­kis­ty­mi­nen sinänsä. (Vaik­ka nyrk­kei­ly­val­men­ta­jan mot­to ”Älä ajat­te­le niin saat ai­kai­sek­si” voi myös ol­la erään­lais­ta hen­ki­syyttä). Ito ku­vaa et­sis­ke­lijöitä, jot­ka ovat jos­kus löytä­neet jo­tain, mikä kan­taa eteen­kinpäin. Elo­ku­van me­di­ta­tii­vi­suus, sen ku­va-a­ja­tus­vir­ta, on hy­vin loh­dut­ta­vaa ja te­ra­peut­tis­ta. Iton näyttä­mien ih­mis­ten elämässä on ol­lut vai­kei­ta ai­ko­ja ja tu­le­vai­suus on tie­tys­ti tun­te­ma­ton kai­kil­le. Mut­ta niin kuin Fu­jio­ka lop­pu­puo­lel­la to­teaa: ”Il­man hä­viön ko­ke­mis­ta elämä on rak­kau­de­ton­ta.”
I­to on taas uu­si voit­to Hon­ka­sa­lon tin­kimättömällä tai­teel­li­sel­la lin­jal­la. Ei ih­me, että häntä pi­detään myös maail­mal­la yh­tenä joh­ta­vis­ta do­ku­ment­tie­lo­ku­vien te­kijöistä. Elo­ku­van hui­kai­se­vaa ku­vaus­ta var­jel­tiin Suo­men en­si-il­ta­vuon­na 2010 niin, et­ten minäkään saa­nut pyynnöistä huo­li­mat­ta ar­vos­te­lu­le­vyä kä­sii­ni. (I­toa esi­tet­tiin tuol­loin vain Hel­sin­gissä.) Hon­ka­sa­lo ja tuot­ta­ja ha­lu­si­vat näyttää Iton vain elo­ku­va­teat­te­reis­sa, jois­sa sen mus­tan sä­vyt tu­li­si­vat val­ko­kan­kaal­la fil­min eri­koi­sen ho­peakä­sit­te­lyn jäl­jiltä par­hai­ten esiin. Jus­si-juh­las­sa en malt­ta­nut ol­la huo­maut­ta­mas­ta asias­ta oh­jaa­jal­le, mut­ta Hon­ka­sa­lon aseis­ta­rii­su­va var­muus, että minä­kin pää­si­sin fil­min vielä nä­kemään, rau­hoit­ti kum­mas­ti.

Kuva, ääni & ekstrat

Nyt dokumenttielokuva on kuitenkin raaskittu julkaista myös tavallisena dvd-levynä. Kuvanlaatu on oikeuksissaan jopa kotiruuduilla ja taulutelevisioissa. Iton kruunaa Ushio Torikain ja Toshiro Mayuzumin musiikki. Torikain sävellyksiä kuullaan dvd-levyn lisämateriaalissa vielä 45 minuuttia lisää. Mukana myös traileri sekä käsikirjoittaja Miika Pölkin kommenttiraita Kohtaamisia Tokiossa. Myös ohjaaja Honkasalo kertoo elokuvastaan. (HB)
16/10/2011

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy