Vir­kistävän eri­lai­nen ja ta­sa­pai­noi­nen sa­tu­seik­kai­lu ajal­ta en­nen 101 dal­ma­tia­lais­ta. Kah­den Em­man — Em­ma Sto­nen ja Em­ma Thomp­so­nin — va­raan ra­ken­net­tu seik­kai­lu sei­soo tu­ke­vas­ti kai­kil­la ja­loil­laan ja uu­dis­taa kaa­no­nia mauk­kaan luo­vas­ti. Tällä ker­taa kaik­ki ele­men­tit si­vuo­sia ja tek­nistä kuo­sia myö­ten nap­sah­ta­vat ko­meas­ti pai­koil­leen.

Tu­tun ta­ri­nan ker­to­mi­sen si­jaan kii­ka­ris­sa on uu­si vir­keä esinäytös, jos­sa hyväk­syttävät ai­keet ja pa­hat teot lyövät val­loit­ta­vas­ti kättä. Cruel­la De Vil­le (Em­ma Sto­ne) saa syn­ty­ta­ri­nan­sa, mut­ta lop­pu­tu­le­man etiäis­ten bon­gai­lun si­jaan huo­mio kes­kit­tyy len­nok­kaa­seen ta­ri­naan jo­ka on yhtä ai­kaa klas­si­nen ja upean tuo­re. Ko­ko­nai­suu­del­la on lo­pul­ta mil­tei yhtä pal­jon te­ke­mistä elo­ku­vien "O­cean’s Ele­ven", "Pa­ho­lai­nen pu­keu­tuu Pra­daan" ja "Mah­do­ton tehtävä" kans­sa kuin sa­tu­juur­ten­sa kans­sa. Miks­tuu­ra on kou­kut­ta­va, ja sen saa­ma ek­lek­ti­sen ele­gant­ti kuo­si pe­rib­rit­timäi­nen niin ikään mitä mai­nioin.

Tämä on lup­sak­ka ja vauh­di­kas sa­tu­seik­kai­lu, jo­ka ei sor­ru tu­tun ta­ri­nan kierrä­tyk­seen vaan tar­joaa uu­den al­kunäytök­sen tu­tul­le sa­dul­le — sa­dun hen­gessä ja näpsäkäs­ti mo­der­ni­soi­tu­na. Tämä on hy­vin brit­timäi­nen elo­ku­va, kai­kes­sa hyvässä.

Ai­noa ky­sy­mys on mil­le ikä­ryhmäl­le tämä on. Ikä­ra­ja ei ole S. Tra­ge­dia joh­taa kie­roi­luun, mie­len­ter­veys­kin järk­kyy, mut­ta vas­ta kon­jak­ki­pul­lo näy­teik­ku­na-koh­tauk­ses­sa tun­tuu tur­hal­ta. Ko­ko­nai­suus on kaik­kea muu­ta kuin val­ju.