”­Kos­kaan ei pidä jar­rut­taa”. Rans­ka­lai­sen uu­den aal­lon kär­ki­ni­mi Jean-Luc Go­dard räjäyt­ti pan­kin de­byy­tillään, jo­ka pe­rus­tui Fran­cois Truf­fau­tin ai­hee­seen. Kä­si­va­ral­la ku­vat­tu, stu­dio­ku­vauk­sia kaih­ta­nut tyy­li saa­vut­ti he­ti ihai­li­joi­ta.

Mo­der­nia maail­maa hah­mo­tet­tiin me­dian sym­bo­lien avul­la. Pää­hen­kilö, lap­sel­li­nen pik­ku­ri­kol­li­nen Mic­hel (Jean-Paul Bel­mon­do) käyttää myö­hem­min tun­ne­tuk­si tul­leen elo­ku­vaa­ja Lasz­lo Ko­vac­sin ni­meä, dig­gai­lee Bo­gar­tia ja ra­kas­taa ame­rik­ka­lais­ta toi­mit­ta­jaa (Jean Se­berg) . Myymälöi­den neon­kyl­tit, elo­ku­vat, sar­ja­ku­vat, lois­toau­tot, mai­nok­set ja leh­det vä­rittävät ka­pi­nal­li­sen vie­raan­tu­nei­suu­den ku­vaus­ta. In­di­vi­dua­lis­mi me­nee ää­rim­mil­leen, kun kuo­le­va sul­kee omat silmänsä.