Nuori vankipsykologi herää omasta laitoksestaan kalterien väärältä puolen miehensä verisestä murhasta syytettynä.
Nuori vankipsykologi (Halle Berry) herää omasta laitoksestaan kalterien väärältä puolen miehensä verisestä murhasta syytettynä. Kotikatsomossa asti pelkoa herättävät väkivaltaiset näyt pistävät vauhtia naisen puntteihin siinä määrin, ettei edes pieni lääkehuuru estä tapahtumien kaivelua.
Elokuva tuo väistämättä mieleen japanilaisen Ringun, mutta onneksi lattian alta ei kuitenkaan lopussa löydy teljettyä kaivoa, vaikka lähellä käydäänkin. Tarina on kauniisti sanottuna yksinkertainen, eikä tapahtumien kulkua voi missään vaiheessa pitää loogisena – mutta järkihän onkin yliarvostettua, kuten elokuva tietää kertoa. Kliseinen, helposti unohdettava jännäri, jossa parasta antia on erinomaisen viimeistelty audiovisuaalinen toteutus.
Kauttaaltaan erinomaisen tarkka kuva siitäkin huolimatta, että käytännössä koko elokuva vierähtää pimeissä huoneissa ja käytävillä. Väritoisto on moitteettomasti kohdallaan. Värinään ei tarvitse kuvassa törmätä, kuten ei liioin myöskään kohinaan. Ääniraita on sointuvan tummasävyinen, tehokas ja lataa tilakuvan poikkeuksellisen täyteen monenmoisia ääniä, joista riittää osansa myös subbarille. Tekstittämättömissä ekstroissa keveitä making of –dokumentteja (23 min.), Limp Bizkitin ”Behind Blue Eyes” -musiikkivideo MTV:n tasokkaan making of the video –dokumentin kera (19 min.), turhia taustatietovideoita muista potilaista (14 min.), anamorfinen traileri (DD5.1) ja ohjaajan sekä pääkuvaaja Matthew Libatiquen vaisu kommenttiraita. (IJ)