Ohjaaja Guy Ritchie loi 1990-luvulla uuden brittiläisen mustan huumorin sävyttämän toimintaelokuvan genren, jonka tunnusmerkeiksi nousivat takautumat, ovelat leikkaukset ja hyvät käsikirjoitukset.
Ohjaaja Guy Ritchie loi 1990-luvulla uuden brittiläisen mustan huumorin sävyttämän toimintaelokuvan genren, jonka tunnusmerkeiksi nousivat takautumat, ovelat leikkaukset ja hyvät käsikirjoitukset. Samat sanat sopivat Quentin Tarantinoonkin, mutta meren tällä puolella elokuvista tulee realistisempia, vaikka ne tehtäisiin kieli poskella Snatchin tapaan.
Tällä kertaa vakiokasvo Jason Statham on linnakundi, joka voittaa rahaa matemaattisilla järjestelmillään, kunnes hänet huijataan salaperäisen kaksikon käsikassaraksi. Rikollisjoukkioiden välienselvittely on vain pintaa syvälle luotaaville eksistentiaalisille pohdinnoille. Suositellaan egomaanikoille.
Sartren mukaan helvetti on toinen ihminen, mutta Revolverin mukaan vihollinen on vieläkin lähempänä. Revolver on kirjoitettu hyvin, eikä sen mysteeri tunnu ratkaisun hetkellä pettymykseltä. Näyttelijät panevat parastaan. Varsinkin herkullinen Ray Liottan kasinopomo jää mieleen kokohuoneen solariumissaan.
Vakaa, mustemainen ja mattamaisen synkistelevällä tavalla jäsentynyt kuva. Jälki on hivenen pehmeää, mutta ilmeikkään luontevasti. Väritoisto on kelmeän ilmeikäs ja paljon tummanpuhuva.
Hyvä ääniraita pitää dialogin skarppina, musiikkiraidan letkeänä ja toilintakin soljuu verrattain rouheasti.