Kuu­den le­vyn bok­si sisältää kaik­ki saa­gan elo­ku­vat vuo­des­ta 1979 tähän päivään. En­simmäi­sen neljän elo­ku­van koh­dal­la ky­se on Alien Ant­ho­lo­gy -pai­nok­sia vas­taa­vis­ta le­vyistä, jo­ten mu­ka­na on näistä sekä al­ku­peräi­set teat­te­ri­ver­siot että uu­dem­mat pi­den­ne­tyt ver­siot vuo­sil­ta 2003 (A­lien), 1990 (A­liens), 1992 (A­lien 3) ja 2003 (A­lien 4). Kah­den uu­sim­man elo­ku­van, Pro­met­heuk­sen ja Alien Co­ve­nan­tin, osal­ta ky­se on myös yh­te­ne­vistä yh­den le­vyn ver­siois­ta aiem­min jul­kais­tu­jen pai­nos­ten kans­sa.

Al­ku­peräi­sen elo­ku­vat­ri­lo­gian osal­ta pi­den­ne­tyt ver­siot lisäävät mu­ka­vas­ti elo­ku­van an­tia. Mu­kaan sau­mat­to­mas­ti lei­kat­tu­jen koh­taus­ten an­sios­ta nähdään mm. Nost­ro­mon mie­histön jä­sen­ten koh­ta­lo en­nen Rip­leyn pa­koa, Alie­nei­den löytö LV-426:l­la ja Alie­nei­den pää­ty­mi­nen van­ki­lan muu­rien sisäl­le sar­jan kol­man­nes­sa elo­ku­vas­sa. Neljän­nessä elo­ku­vas­sa an­ti on vaa­ti­mat­to­mam­paa, ja oh­jaa­ja Jean-Pier­re Jeu­net on­kin tark­ka, et­tei ky­se ole hä­nen mie­lestään tar­peel­li­ses­ta pai­nok­ses­ta. Näi­den lisäk­si lisä­koh­tauk­sia on ri­po­tel­tu pit­kin kun­kin elo­ku­van kes­toa, mo­nin pai­koin hal­li­tus­ti ker­to­mus­ta la­ven­taen.

En­simmäi­set kol­me elo­ku­vaa tun­tu­vat yhä kestävän ai­kaa ko­meas­ti, ja uu­det pi­den­ne­tyt ver­siot vain kas­vat­ta­vat kat­so­mis­ker­to­jen kiin­tiötä. Alien — kah­dek­sas mat­kus­ta­ja, Aliens — pa­luu ja Alien 3 ovat kaik­ki pait­si gen­rensä merk­ki­paa­lu­ja myös vii­den täh­den elo­ku­va­ko­ke­muk­sia. Alien Re­sur­rec­tion jää näi­den rin­nal­la väistämättä puo­li­vil­lai­sek­si ko­ke­muk­sek­si, jon­ka an­nik­si tun­tuu jäävän ko­me­dial­lis­ten ai­nes­ten kans­sa flirt­tai­lu vaik­ka gee­ni­muunn­tel­tu Alien-Rip­ley sinällään joi­ta­kin mah­dol­li­suuk­sia an­tai­si­kin. Tätä vas­ten Pro­met­heuk­sen ja Alien Co­ve­nan­tin tuo­ma uu­si al­ku on enemmän kuin ter­ve­tul­lut.