Pik­ku­kau­pun­gin tytöt tu­le­vat ulos kaa­pis­ta tai oi­keas­taan kou­lun tyttö­jen ves­sas­ta. Hyvä ai­he sa­man su­ku­puo­len kiin­ty­myk­sestä ja eri­lai­suu­den huo­nos­ta sie­to­ky­vystä. Edes naa­pu­rim­me eivät hyväk­sy kaik­kea. Ku­va ny­ky­nuo­ris­ta ja var­sin­kin tyttö­jen maail­mas­ta on kar­kea, mut­ta var­mas­ti to­si.

Po­jat tai­ta­vat ol­la ny­kyään nyn­nyjä tyttöi­hin ver­rat­tu­na. Mut­ta ovat­pa nai­set kas­va­neet­kin tiu­kas­sa mo­ra­lis­tien pu­ris­tuk­ses­sa jo kym­me­niä tu­han­sia vuo­sia, ai­na nean­dert­ha­lin ih­mi­sen mat­riar­kaa­li­sen kult­tuu­rin väis­tyt­tyä mie­hi­sen bar­ba­rian tieltä.

Mil­loin suo­ma­lais­lap­set löy­sivät jenk­ki­lef­fois­ta sa­nan fuck ja kou­ras­taan kes­ki­sor­men? Vas­ta 1970-lu­vul­la luu­li­sin.

Ruot­sa­lai­set tun­te­vat kä­sit­teen jo niin hy­vin, että sillä voi aloit­taa elo­ku­van ni­men. Mik­si elo­ku­van ni­meä ei ole suo­men­net­tu suo­raan ”­Vi­tun Åmål”? Jen­keissä tätä pyö­ri­tet­tiin uu­del­la peh­mo­ni­mellä.