11-vuo­tias Har­riet (Mic­hel­le Trach­ten­berg) har­joit­te­lee kir­jai­li­jan unel­ma-am­mat­tiaan var­ten kir­joit­ta­mal­la ylös kai­ken mitä ympä­rillään nä­kee. Hom­ma luis­taa kun­nes kou­lun är­syttä­vin tyttö saa Har­rie­tin ar­ka­luon­toi­set muis­tiin­pa­not kä­siinsä ja jul­kis­taa ne ko­ko kou­lul­le. Sen jäl­keen Har­rie­tin ka­ve­ruus­suh­teet ovat kat­kol­la. Viih­dyttävä, hie­man pe­rus­kaa­vas­ta poik­kea­va las­te­ne­lo­ku­va, jon­ka myös van­hem­mat jak­sa­vat kat­soa. Enemmän pik­ku­tytöil­le kuin pik­ku­po­jil­le suun­nat­tu, ku­ten ni­mestä voi­si­kin pää­tellä.

Ku­va kär­sii eten­kin tum­mis­sa koh­tauk­sis­sa lievästä peh­mey­destä ja hie­man epä­luon­nol­li­ses­ta vä­ri­tois­tos­ta, mut­ta muu­toin jäl­ki on koh­ta­lais­ta. Ko­hi­naa esiin­tyy, mut­ta ros­ka on tus­kin häi­rit­sevää. Ää­ni­rai­ta on hy­vin etu­sek­to­ri­pai­not­tei­nen eikä ta­ka­ka­na­via tai sub­ba­ria juu­ri­kaan hyö­dyn­netä, mut­ta ko­ko­nai­suus on sil­ti sel­keä ja aut­ta­van eloi­sa. Ekst­ra­ton. (IJ)