Geor­ge Malmsté­nin mu­sii­kin va­raan ra­ken­net­tu is­kelmä­pa­raa­ti aloit­ti pitkän suo­ma­lai­sen pe­rin­teen, kun lau­la­jatäh­dillä ja uu­sil­la hi­teillä hou­ku­tel­tiin vä­keä tans­si­la­vo­jen lisäk­si myös elo­ku­va­teat­te­riin.

Jäl­kikä­teen elo­ku­van dra­maat­ti­suut­ta lisää tie­to siitä, että sen ku­vis­sa nähdään vii­mei­sen ker­ran pom­mit­ta­mat­to­man Hel­sin­gin ka­tunä­ky­miä. Elo­ku­vas­ta kaa­vail­tiin 1940 Suo­men olym­pia­lais­ten PR-a­set­ta. Toi­set aseet jou­dut­tiin sit­ten va­lit­se­maan, ja kuin en­teenä kuul­laan ”Län­teen itään, ei tee mitään”.

Huu­mo­ria­kin löy­tyy: roo­li­hah­mo­jen ni­met ovat haus­ko­ja väännök­siä näyt­te­lijöi­den oi­keis­ta ni­mistä. Pa­ras koh­ta on se, kun po­lii­si (lau­lun sä­veltäjä Malmstén) tu­lee tiuk­kaa­maan Pa­lol­ta ”­ku­ka on voi­nut kek­siä tämän idioot­ti­mai­sen lau­lun”.