Wal­lan­der-yh­teis­työstä tun­ne­tun pa­ri­val­ja­kon uu­si san­ka­ri, psy­ko­lo­gi ja pro­fi­loi­ja Se­bas­tian Berg­man sel­vittää koh­ta­lo­nyh­teyttään hyväk­sikäy­te­tyn mas­sa­mur­haa­ja­kol­le­gan co­me­bac­kis­sa ja yrittää sa­mal­la sel­vitä hen­ki­ses­ti elävänä omien traa­gi­sen per­he­koh­ta­lon­sa jäl­ki­mai­nin­geis­sa.

Ai­ka kei­no­te­kois­ta sa­noi­sin. Rolf Lassgård on hie­no näyt­te­lijä. Sii­hen se jää­kin. Tun­tuu kum­mal­ta, et­tei ruot­sa­lai­ses­ta peh­moyh­teis­kun­nas­ta saa­da ir­ro­tet­tua draa­maa muu­ten kuin sil­po­mi­sil­la, joi­ta ei edes keh­da­ta näyttää. Ja hyvä niin.