Hectorin kaunis Jos sä tahdot niin on Jipun ja Samuli Edelmannin laulamana herättänyt kiinnostusta tv-viihteen veteraanin ja kunniasuomalaisen Neil Hardwickin elokuvaan Jos rakastat.
Hectorin kaunis Jos sä tahdot niin on Jipun ja Samuli Edelmannin laulamana herättänyt kiinnostusta tv-viihteen veteraanin ja kunniasuomalaisen Neil Hardwickin elokuvaan Jos rakastat. Uuden vuoden ensimmäinen kotimainen edustaa meillä ja muuallakin harvinaiseksi käynyttä musikaalimuotoa. Katja Kallion käsikirjoittamaa lemmentarinaa pilkuttaa parikymmentä Juicen, Maija Vilkkumaan, Yön, Eppu Normaalin ja kumppanien suomihittiä uusina sovituksina. Rakastavaisia esittävien Elli Vallinojan ja Chike Ohanwen esittämänä kuullaan tietysti myös musikaalille nimen antanut Kaj Chydeniuksen ja Matti Rossin 70-luvun laulelmaklassikko Jos rakastat.
Tarina perustuu Sakari Topeliuksen satuun Adalmiinan helmi, jossa sanotaan, että helmi on kyllä kaunis, mutta paljon kauniimpi on nöyrä sydän. Ministeri-isän kopea ylioppilastyttö Ada saa karvaasti tuta Topeliuksen opetuksen, kun hän pillerihumalassa rysäyttää avoautolla päin vastaantulijaa. Adalta menee muisti, mutta törmäyksessä tytön poikaystävä Toni, tämän sadun prinssi, menettää jotain vielä tärkeämpää.
Musikaali voi perustua todellisuuteen, kuten Laulavat sadepisarat, joka käy läpi koko elokuvan historian. Tai se voi myötäillä jotain ajatonta kertomusta, niin kuin Seitsemän veljeksen morsiamet, joka mukailee roomalaistarinaa sabiinittarien ryöstöstä. Hardwickin Jos rakastat yhdistelee satua ja totta kohottamalla kaupunkilaiskuvauksen arjen yläpuolelle lauluin ja sävelin.
Audiovisuaalinen korurasia
Mainituissa Stanley Donenin amerikkalaisklassikoissa juonen kehittely huipentui laulu- ja tanssinumeroihin. Sävelmät olivat osa eteenpäin vievää kerrontaa. Hardwickin suomimusikaalissa tarina seisahtuu esitysten ajaksi. Toisin kuin suurissa esikuvissa, jossa tapahtumilla ja shownumeroilla on jäntevä yhteys, Jos rakastat jättää laulut erillisnumeroiksi, Adan ja Tonin rakkautta raamittaviksi efekteiksi, jotka liitetään ketjuksi elimellisen kokonaisuuden kustannuksella.
Yksittäisissä esityksissä on ideaa. Pääpari Vallinoja ja Ohanwe kirittävät Jipun ja Edelmannin tyylikkään teemavideon rinnalle omalla tulkinnallaan laulusta Jos sä tahdot niin. Adan ja Tonin koko yhteinen elämänkaari sisällytetään Hectorin sävelmään audiovisuaalisena korurasiana ohjaajan ja kuvaajan Pini Hellstedtin limittäessä aikakerrokset taiturimaisesti kolmeen minuuttiin. Huippuihin kuuluu myös tummana liehuvan liekinvarren eli Sarah Kiven kerrostalopihan monikulttuurisella hiekkalaatikolla laulama Joka päivä ja joka ikinen yö sekä karaokekorinoista brasilialaisiin yökerhorytmeihin riehaantuva Jenni Hakalan esittämä Rusketusraidat. Sen sijaan Jukka Virtasen ja Rajattomien äänet eivät soi yhteen väkinäisessä kirjastohirvityksessä Amnesia (Lapponia). Alkuperäisistä poikkeavat sovitukset tuntuvat silti tuoreilta, esimerkkinä Tonin nigerialaisen äidin (Fay Eskin) ikkunasta lumisateeseen laulama Rakkaus on lumivalkoinen. Persoonallinen esiintyjä vangitsee, vaikka laulu tuleekin playbackina ja toisen päälle dubbaamana.
Kohellusta ja kauneuspilkkuja
Eripariset rakkaustarinat ovat periaatteessa ihania. Vaikka ovatkin samanikäisiä, Vallinojan kypsänoloisen Adan rinnalla Ohanwen Toni jää venähtäneeksi puberteettipojaksi. Katsoja ei ehdi vauhtiin, kun Ada jo virittää Nuoruustangon sapuskaan keskittyvälle sulhaselle. Kun parin keskinäinen vetovoima ei vakuuta, romanssi ei syty, vaikka kuinka piirtelisi kuvia hiekkaan.
Satumusikaali sortuu vakavaksi tarkoitetun aineksen painosta. Liikenneonnettomuus, kuolemanvaara, vankilareissu ja ruumiit tuntuvat tyylirikoilta. Ääriaineisten ja vastakohtien haussa eksytään paisutteluun. Alun perin hento tarina ei kestä kaikkia ylipitkän kaksituntisen helppohintaisia ratkaisuja. Hardwickin tv-tuotannoissa ja teatterissa hankittu kokemus ja taidot eivät veny pitkän elokuvan mittaan.
Filmi saa huonon alun johdannosta, joka mittaa yleisön kärsivällisyyttä. Koko Adan lapsuus olisi voitu leikata pois jutun tiivistämiseksi. Verisen kolaripaikan keskellä ambulanssikuskien esittämä Säpinää on mautonta kohellusta. Enkä oikein ymmärrä vietnamilaisten leimaamista vinosilmiksi edes laulun ja leikin varjolla.
Hardwick on maininnut esikuvakseen brittiläisen Dennis Potterin, joka tv-sarjoissaan pani laman lyömätkin laulamaan ja tanssimaan. Jos rakastat –musikaalissa on enemmän Harry Potteria: sanat ja sävelet ilmiintyvät naisille suunnattua kioskikirjallisuutta muistuttavan juonen keskelle kuin taikasauvan iskusta täynnä ääntä ja vimmaa, mutta vailla järkeen tai sydämeen käypää syytä. (HB)