Na­tass­ja Kins­ki on epäus­kot­ta­va agent­ti­na, toi­sin kuin Char­lie Sheen hui­mapäi­senä las­ku­var­jo­hyp­pyo­pet­ta­ja­na. Olen kuul­lut ar­vioi­ta toi­sin­kin päin.

KGB:n va­koo­jia, Dod­ge Char­ge­rin tu­hoa­mis­ta, suih­ku­tur­bii­niau­tol­la kiitä­mistä, kel­tai­nen cor­vet­te, venäläistä ma­fiaa, ko­ne­pis­too­li­tu­li­tus­ta 757:s­sa, tap­pa­via tuu­li­myl­lyjä, lentävä Ca­dil­lac ja kom­mu­nis­tien kul­ta-aar­re: ai­ka­moi­nen za­kus­ka-pöytä elo­ku­vak­si.

Haus­ka vä­lillä ja so­pi­vas­ti kie­li pos­kel­la. Efek­ti­maail­ma toi­mii, vaik­ka vä­lillä kai­pai­si oma­peräi­sem­piä ot­tei­ta.