Kerrankin maailman suurimmat tuhoaseet yrittävät pelastaa maailman.
Kerrankin maailman suurimmat tuhoaseet yrittävät pelastaa maailman. Tarina etenee Vergiliuksen hengessä: maan keskipiste on lopettanut pyörimisen, ja ihmiskuntaa uhkaa maailmanloppu.
Samaan tapaan kuin Edgar Rice Burroughsin Pellucidar –romaaneissa jo 100 vuotta sitten, jengi päättää suunnata sisimpään. Sääilmiöt muistuttavat Blake & Mortimer sarjakuvaa S.O.S. Meteores –sarjakuvaa 1950-luvulta.
Tiimityön – tai pitäisikö sanoa – nk. kuuman ryhmän kuvauksessa mennään samalla ytimeen. Psykologinen taso parantaa elokuvan toimivuutta, jopa herkkäaistisuutta voi havaita. Yleensähän juuri tämä taso jää toimintaelokuvissa heikolle.
Keskitason kuva ei häiritse, mutta ei häikäisekään. Sentään Krug Crande Cuvée erottuu ihmiskunnan kuolinkelloja kilistellessä. Ääniraita voisi olla katastrofielokuvassa hieman tömäkämpi. Levy (tosin vain alussa) meinaa juuttua moneen kertaan. Ekstroihin on tallennettu kommenttiraita, 11+18 min. dokumentit ja 14 min. poistetut kohtaukset ohjaajan kommentein. (PS)