Epä­sym­paat­ti­nen ai­kuis­tu­mis­ker­to­mus, jo­ka on täynnä pik­ku­tuh­maa läppää, mut­ta vail­la mitään sisältöä. Elo­ku­van pa­ras­ta an­tia on nähdä kuin­ka vähäi­sin muu­tok­sin näy­telmä voi­daan saat­taa elo­ku­vak­si: la­vas­teet ovat klaust­ro­fo­bi­sia, ku­vaus staat­tis­ta ja näyt­te­lijät ala­ti eleh­timässä, sen minkä teat­raa­li­sel­ta lau­sun­nal­taan ja ka­me­ral­le pu­hu­mi­sel­taan ennättävät. Ko­ti­teat­te­ria sa­nan toi­ses­sa mer­ki­tyk­sessä. Pe­rus­tuu Neil Si­mo­nin näy­telmään.