Suo­ma­lai­set elo­ku­van­te­kijät eivät luul­ta­vas­ti tee juu­ri­kaan tv-sar­jo­ja. Tai jos te­kevät, sitä ei huo­maa. Jo­han­na Vuok­sen­maan ta­pauk­ses­sa voi sa­noa, että eron huo­maa kai­ken­maail­man ko­ti­ka­tui­hin ja sa­lat­tui­hi­nelä­miin.

Mök­ki ker­too suo­ma­lai­sug­ri­lai­suu­den pe­rus­piir­teestä, jos­sa to­tuut­ta pu­hu­taan vai­ke­ne­mal­la. Neljän eri su­ku­pol­ven elämää var­jos­taa kym­me­niä vuo­sia vaiet­tu sa­lai­suus. Si­poon ja Por­voon vä­li­sessä maas­tos­sa eletään pe­li­riip­pu­vai­se­na, en­ti­senä al­ko­ho­lis­ti­na ja sek­si­riip­pu­vai­se­na. Kaik­ki tämä pys­tytään tar­joa­maan kat­so­jal­le ih­meen to­den­mu­kai­se­na, mikä poik­keaa myös bi­zar­re­ja piir­teitä har­ras­ta­vis­ta mas­sa­tuo­tan­toi­sis­ta sar­jois­tam­me. Mök­ki pe­see isom­mat kil­pai­li­jan­sa näi­den omas­sa sar­jas­sa.

Mök­ki ku­vaa har­vi­nai­sel­la ta­val­la van­hus­ten elämää. Mai­nio les­bo­pa­ri (Ei­la Roi­ne ja Riit­ta Els­telä) te­kee ar­vok­kaat roo­lit ku­va­tes­saan pe­ru­sih­mistä, jon­ka ai­koi­naan kuo­hut­ta­va­kin poik­kea­vuus ei lai­sin­kaan vai­ku­ta sii­hen, mil­lai­sia he ovat ih­mi­senä.

E­lo­ku­vaa­mi­sen tek­ni­seen draa­maan­kin tuo­daan uut­ta. Ih­mis­ten lä­hettämät teks­ti­vies­tit ja sähkö­pos­tit vievät osal­taan draa­maa eteenpäin.