Ko­meas­ti ko­reog­ra­fioi­tu ja vii­meistä puun­syytä myö­ten pun­ta­roi­tu mar­tial arts -viih­dy­ke lä­hettää Bru­ce Leen pa­his­ten saa­rel­le kuin Ja­mes Bon­din Toh­to­ri No -seik­kai­lus­sa kon­sa­naan. Kä­det ja kat­seet tap­pa­vat yhtä lail­la kun pe­lissä on kos­to ja ri­kol­lis­ten nap­paa­mi­nen.

E­lo­ku­va­his­to­riaan en­simmäi­sek­si agent­tijännä­rin, mar­tial arts -ry­minän ja blaxp­loi­taa­tion yh­dis­telmäk­si ke­hut­tu elo­ku­va on pääs­syt pait­si top-lis­toil­le myös Yh­dys­val­to­jen kong­rens­sin kir­jas­ton ark­kiin. Kuo­si on ko­mea ja viit­se­liään ri­kas, eikä näyt­te­lijöi­den ko­reog­ra­fi­sia lah­jo­ja käy kiistä­mi­nen.

Tämä on sekä merk­kie­lo­ku­va että mer­kil­li­nen elo­ku­va. Rak­kau­des­ta la­jiin tais­te­lu­koh­tauk­set ve­detään hur­jan ko­reog­ra­fi­ses­ti ja miljööt on puu­nat­tu pa­kah­dut­ta­van viit­se­liääs­ti lä­hi­ku­viin. Ta­ri­na sitä vas­toin on­tuu reip­paas­ti ja draa­ma on teat­raa­li­sen epäus­kot­ta­vaa. Ko­ko­nai­suus on kai­kes­sa har­ras­te­li­ja­mai­suu­des­saan ve­toaa­vaa. Ky­seessä on myös Bru­ce Leen vii­mei­nen elo­ku­va en­nen näyt­te­lijän kuo­le­maa ai­voö­dee­maan vuon­na 1973.

Le­vyltä löy­tyy sekä elo­ku­van teat­te­ri­ver­sio (99m) että pi­den­net­ty ver­sio (103m), jo­ka on se mitä Bru­ce Lee it­se eh­ti elo­ku­vas­ta nähdä. Erot ovat les­ken mu­kaan fi­lo­so­fi­sis­sa koh­tauk­sis­sa, joi­ta lei­kat­tiin vä­hemmäk­si Bru­ce Leen kuol­tua en­nen en­si-il­taa.