Alkutunnelmiltaan upea katastrofijännäri maapalloa jälleen kerran uhkaavasta meteoriitista ja sen ihmisiin aiheuttamista värinöistä.
Alkutunnelmiltaan upea katastrofijännäri maapalloa jälleen kerran uhkaavasta meteoriitista ja sen ihmisiin aiheuttamista värinöistä. Epätäydellisen elämän taustalla tutkalle ilmaantuvat tiedot etäisistä taivaankappaleista kasvavat koukuttavalla voimalla kasvoille tulevaksi elinuhaksi, aivan kuin ulkovesistöstä rannalle lipuva tappajahai.
Elokuvaa on kehuttu inhimilliseksi katastrofielokuvaksi, jossa niskaan huokuva meteori saa puristettua ihmisistä esiin ihmisen kokoisen tarinan. Tämä on kaunis ajatus, mutta elokuvalla on paha uskottavuusongelma ja se ei liity taivaalta lähestyvään kivenmurikkaan vaan hahmojen toimintaan. Räjähtävän napakan alun jälkeen kerronta tuntuu eksyvän monivuotisen sarjan urille kun biljardimainen avauslyönti heittää tarinan hahmot aivan eri puolille pelilautaa. Kerronta pyrkii epätoivoisen kujanjuoksun tunnelmaan missä se myös onnistuu paikoin maukkaasti, mutta poukkoilevien hahmojen ajatuksenkulku ei tunnu pysyvän tässä mukana. Eikä ajatus kohtaa toimintaa. Samaan aikaan vieläpä hengittely tuntuu vievän järkevän dialogin tilan, joten on lopulta oikeastaan varsin lahjakasta kuinka monta suvantoa tähän mahtuu jatkuvasti päällä olevasta kriisistä huolimatta.
Hahmot jäävät harmillisen epäuskottaviksi, irtonaisiksi ja turhan ilmeettömästi toikkaroiviksi paikanpitäjiksi. Elokuvan tausta-asetelma avioliiton rikosta vaikuttaa varmasti hahmojen kylmyyteen, mutta koska asetelma ei tuo mitään uutta kertomukseen tuntuu se vain väärältä valinnalta ja tekosyyltä raa'aksi jätettyihin hahmoihin. Tarina on tutun tehokas ja myös puitteet ovat auttavasti kohdillaan, mutta herkullisen alun ja passelin lopun välin täyttää vikuroiden meanderoiva taival.
Lopulta elokuva keskittyy harmillisen paljon kliseisiin. Mukana on riittävästi momenttia ja omaa lisäväriä, jotta kokonaisuus yltää vaivatta viihdyttäväksi, mutta elokuvan elinvoima jää säästöliekin tasolle. Tarinan mielenkiintoisin osa, selviäminen bunkkereissa ja sen jälkeen muuttuneessa maailmassa, leikataan sekin tässä pois. Jäljelle jää maistuva pussi tuttua popcornia.
Hyvä kuva on skarppi, tunnelmallinen ja myös varsin tummasävyinen. Kaikesta päätellen aito 4K on teknisesti komea, mutta sisällöllisesti jää useamman karaatin verran Deep Impactin, Day After Tommown ja kumppaneiden nostattamista odotuksista. Anti on kuitenkin hyvää ilman spektaakkelinomaisia ylilyöntejä.
Tehokas ääniraita säpsäyttelee metereoilla ja takakanavien laukauksilla. Näin erityisesti elokuvan alussa kun lähestyvän meteoriparven ensimmäiset murikat iskevät maahan niin että sohva pomppaa kattoon. Elokuvan keskivaiheilla sekä tapahtumat ja että ääniraita niiden ilmentymänä muuttuu uneliaaksi.
Boksi sisältää sekä elokuvan 4K- että HD-versiot omilla levyillään. Molemmat levyt ovat ekstrattomia. (IJ)