Os­car Wil­den ro­maa­niin "T­he Pic­tu­re of Do­rian Gray" pe­rus­tu­va brit­tie­lo­ku­va ker­too näyttäväs­ti tyy­li­tel­lyn ta­ri­nan nuo­ruu­des­ta ja kau­neu­des­ta — ja näi­den tyhjänpäiväi­sen ta­voit­te­lun tur­me­le­vas­ta vai­ku­tuk­ses­ta.

Ta­ri­na tuo viat­to­man nuo­ru­kai­sen vik­to­riaa­ni­sen maail­man pää­kau­pun­kiin Lon­too­seen, missä kiu­sauk­set ja rap­pio odot­ta­vat ha­luk­kai­ta jo­kai­ses­sa ka­dun­kul­mas­sa opiaat­tien ja help­po­jen nais­ten muo­dos­sa. Syök­sy­kier­teen al­kuun pää­se­mi­sestä pitää huol­ta uu­si seu­ra­pii­riystävä (Co­lin Firth yh­dessä par­hais­ta roo­leis­taan), jo­ka omak­suu vai­vat­ta pi­rul­li­sen men­to­rin roo­lin.

Lähtö­ti­lan ikuis­taa toi­sen ystävän maa­laus. Nar­sis­ti­sen en­si­koh­taa­mi­sen myötä nuo­ru­kai­sen ja tau­lun vä­lil­le muo­dos­tuu epä­pyhä suh­de, jo­ka an­taa sie­lun­pei­lil­le pe­rin kir­jai­mel­li­set raa­mit. Vuo­det vie­rivät he­do­nis­min pyör­teissä kun­nes on ai­ka kat­soa muo­vau­tu­nut­ta so­sio­paat­tia silmästä silmään.