Faktan ja fiktion välillä tasapainoileva elokuva kuvittaa Al Caponen tien juoksupojasta pahamaineiseksi chicagolaisgangsteriksi alle kahdessa tunnissa.
Faktan ja fiktion välillä tasapainoileva elokuva kuvittaa Al Caponen (Ben Gazzara) tien juoksupojasta pahamaineiseksi chicagolaisgangsteriksi alle kahdessa tunnissa. Kerronta jaksottuu dokumentaarimaisella otteella näytteiksi Chicagon mafian menosta joskus vuosien 1919 ja 1947 välillä, mutta vaikka kokonaisuus onkin sekä viihdyttävä että mielenkiintoinen, jää tapahtumien pohja historian kirjoissa monin paikoin varsin huteraksi.
Elokuva haluaa punoa lyyrisen tarinan mafiosojen pitkästä ketjusta, jossa seuraavan lenkin on välttämättä aina aika-ajoin petettävä edellinen sukupolvenvaihdoksen nimissä. Pelureina tässä perheyrityksessä ovat mm. Big Jim Colosimo, Johnny Torrio, Al Capone ja Frank Nitti — näin siitäkin huolimatta, että todellisuudessa historiankirjat eivät tunnu olevan selvillä kunkin attentaatin tekijöistä. Silti elokuvan esittämä yksi mahdollinen versio rikollisimperiumin rakentumisesta on mielenkiintoista seurattavaa — ja osin myös historiankirjoituksen tukemaa. Myös elokuvalliset meriitit ovat kunnossa lavastusta ja puvustusta myöten, vaikka tätä ei Chicagossa kuvattukaan. Roger Cormanin tuotantoa.
Kuva on pehmeä, mutta vakaa. Yksityiskohtaisesta toistosta ei juuri voi puhua, mutta anti on vakaata ja välähdyksittäin miltei erottelevaa. Ääniraita pärjää suhteessa heikommin ollen nipin napin kauttaaltaan ymmärrettävä. Tuhdit murteet ovat tässä osa, mutta särö ja kohina on suurempi syy varsinkin kun vaikuttaa, että dialogin tasoa on jouduttu paikoin korjailemaan. Loppua kohden tähän kaikkeen kuitenkin tottuu, eikä tekniikka pilaa elokuvakokemusta. Ekstroissa spoilaava traileri. (IJ)