Harold on pojankloppi, jolla on kepposteleva fiksaatio kuolemaan ja Maude mummeli, joka ei ole päivääkään sokerihumalaista pikkutyttöä vanhempi.
Harold on pojankloppi, jolla on kepposteleva fiksaatio kuolemaan ja Maude mummeli, joka ei ole päivääkään sokerihumalaista pikkutyttöä vanhempi. Yhdessä tämä parivaljakko kuokkii hautajaisia, palauttaa city-puita metsään ja pitää poliiseja pilkkanaan omaan omintakeiseen tyyliinsä.
Elämän ja kuoleman yhteen sotkeva elokuva on omalaatuinen tapaus, jonka huumorintaju aluksi ihmetyttää ja lopuksi osuu kivasti suoneen. Kannessa rakkaustarinaksi mainittu kertomus vaikuttaa enemmänkin epätavanomaiselta kaverikuvaukselta, jossa pääpari kiistatta löytää tosistaan itseään täydentävän vastaparin, mutta kumppanuus on enemmänkin ideologista kuin romanttista.
Vakaa kuva on lähtökohtiinsa nähden hyvä, ja hetkittäin tarjolla on kivasti yksityiskohtia, mutta pääosin jälki on joko hämärän tunkkaista ja hailakan utuista. Ihosävyt vaikuttavat tarkoituksellisilta, vaikka luonollisista sävyistä ei juurikaan voida puhua: Harold on kalpea aave, armeijaintoinen setä tulipunainen ja muut ihmiset jotakin siltä väliltä. Äänipuolella Cat Stevensin musiikilla ryyditetty ääniraita soi hyvin, eikä dialogia tarvitse arvailla. Ekstraton. (IJ)