G­la­diaat­to­rin jat­ko-o­sa vi­rittää rit­saan tu­tut mu­ri­kat ja tähtää ykkö­so­san suo­ra­vii­vai­seen toi­sin­toon. Ma­xi­muk­sen poi­ka (Paul Mes­cal) te­kee nyt pa­luun Co­los­seu­mil­le, missä yh­den pa­han kei­sa­rin si­jaan val­taa pitävät lä­pimädät kei­sa­ri­kak­so­set.

Pin­nal­taan upea elo­ku­va ku­vit­taa näyttäväs­ti Co­los­seu­min me­ri­tais­te­lut, vil­li­pe­dot ja ta­va­no­mai­sem­mat gla­diaat­to­ri­ki­sat. Myös näi­den yk­si­tyis­koh­tien his­to­rial­li­ses­ta paik­kaan­sa­pitä­vyy­destä on tai­tet­tu peistä, mut­ta Hol­lywood ja his­to­rian­kir­jat tun­tu­vat tässä koh­taa ole­van ver­rat­tain yk­si­mie­li­siä: täl­lai­sia ki­so­ja kyllä käy­tiin aree­nal­la. Yk­sistään his­to­rian kir­jo­jen ins­pi­roi­ma­na vauh­ti­vi­deo­na elo­ku­va on­kin an­sio­kas, mut­ta ko­ko­nai­suus ty­pis­tyy sil­ti ko­meas­ti puu­na­tuk­si ko­piok­si edeltäjästään. Al­ku­peräi­sen tun­nel­ma on tässä hu­kas­sa eikä sen enempää draa­mas­sa kuin hen­kilö­hah­mois­sa­kaan ole vaa­dit­tua ve­toa. Nät­tinä ku­jan­juok­su­na tämä kyllä toi­mii kun­han de­ja vu -fii­lik­set on val­mis sysäämään si­vuun.

E­lo­ku­vaa on ke­hut­tu Den­zel Was­hing­to­nin kir­peästä roo­li­suo­ri­tuk­ses­ta, mut­ta tämä­kin tun­tuu ole­van liian suo­ra va­riaa­tio ykkö­so­san or­ja­kaup­piaas­ta. Paul Mes­ca­lin suo­ri­tus pääo­sas­sa jää puo­les­taan niin kli­sei­den kul­jet­ta­mak­si, että miestä epäi­li­si pian te­koä­lyn tuo­tok­sek­si.