Valtaistuinpelin kolmas kausi tekee poikkeuksellista televisiohistoriaa.
Valtaistuinpelin kolmas kausi tekee poikkeuksellista televisiohistoriaa. Sen taiteellinen, dramaturginen tai ammatillinen taso ei notkahda. Mutta hyperhistoriaa se edustaa omassa lajityypissään fantasiassa, missä päättymättömien tarinoiden painolasti on valtava.
George R.R. Martinin romaanisarjaan Tulen ja jää laulu ei ole edennyt oikeastaan mihinkään viiden kirjan voimalla. Se ei paljon haittaa. Imua tuntuu olevan.
Tv-sarja tulee tietysti vielä enemmän perässä. Kolmas kausi sentään sisältää toisen kirjan dramaattisimmat tapahtumat kohokohtanaan häkellyttävä ”The Rains of Castamere”. Tärkeintä on kuitenkin se, että kausi ansiokkaasti syventää koko pitkän balladin lähtökohtaa.
Martin ei syyllistynyt tolkienismiin, vaikka myös hänen lähtökohtansa on kristinuskolta haiskahtava hyvän ja pahan välinen taistelu. Avain löytyy jo kirjasarjan nimestä, mutta massiivisten tapahtumien edessä se meinaa unohtua. Kun primääriaromi haihtuu, itämainen ying ja yang –asetelma korostuu.
Ei edes nouseva uskonto eli tuli, ole kovin abosluuttinen hyvä, kaikkea muuta. Vastapooli, pimeys ja kylmä, on edelleen aikamoinen arvoitus. Edustaako se luonnon kostoa itsekkäille ihmisille kuin kreikkalaisissa taruissa ikään?
Tämän perusjuonteen rinnalla kansojen, sukujen ja yksilöiden juonittelut tuntuvat perin pieniltä. Lopulta luonto on suurempi kokonaisuus, vaikka ihmiset eräänlaisessa varhaiskeskiaikaisessa eetoksessaan pyrkivät eläinten tapaan varmistamaan ainoan heille tärkeän asian, suvunjatkamisen ja jälkeläisten hyvinvoinnin. Luonto toimii samoin, mutta kokonaisuutena, jossa lajit ja yksilöt niiden mukana joutuvat koville.
Kaiken arvoituksellisuus, mutta ei liiallinen sumeus, lisää katsojan mielenkiintoa. Tarinat kaiken lisäksi pohjautuvat yleiseen ja yleispätevään poliittiseen historiaan siten, että luultavasti kaikkialla maailmassa huomataan huikeita allegorioita.
Esimerkiksi suomalainen saattaa ajatella Pohjoisen edustavan Neuvostoliiton monikymmenvuotista puskuria, Suomea. Freyt puolestaan ovat ilmiselviä historian vapaamatkustajia kuten Sveitsi ja Ruotsi, jotka ovat vain hyötyneet muiden kansojen kärsimyksistä.
Tällaista on kunnon fiktio. Toinen jalka vatkaa mielikuvituksessa ja toinen uppoaa todellisuuden saveen.
Kuva ja ääni toistuvat moitteitta. Viidellä levyllä on kymmenen jaksoa. Ekstroihin on tallennettu kommenttiraidat, 14 min. poistettuja tai pidennettyjä kohtauksia, 39 min. dokumentit, 65 min. animoituja tarinoita suvuista ja seuduista sarjan näyttelijöiden selostuksin sekä triviaraita The Rains of Castamere –jaksoon haastatteluin ja kuvalinkein. (PS)