Hel­lyttävän epä­toi­voi­ses­ti epä­toi­voon suh­tau­tu­va Elin (A­le­xand­ra Dahlström) ja hil­jaa tei­nie­ra­kon eloa po­te­va Ag­nes (Re­bec­ka Lil­je­berg) löytävät toi­sis­taan tur­va­sa­ta­man Åmå­lin pik­ku­kau­pun­gis­sa. Ruot­sin vii­me vuo­si­kym­men­ten ken­ties kuu­lui­sim­piin vien­tie­lo­ku­viin lu­keu­tu­va tei­nid­raa­ma ot­taa do­ku­men­taa­ri­sen rea­lis­min ot­teen ja pu­reu­tuu nuo­ruu­den ras­kau­teen omin­ta­kei­sen us­kot­ta­vas­ti.

Hä­kel­lyttävän ele­gan­tis­ti ru­joa nuo­ruut­ta kä­sit­te­levä draa­ma löytää vai­vat­ta mer­ki­tyk­sen kai­ken mer­ki­tyk­settö­myy­den taus­tal­ta. Rat­kai­suk­si ei kel­paa hol­lywood-tyy­li­nen äk­kilähtö tuk­hol­maan eikä ko­ti­bi­leistä löy­tyvä ih­mis­suh­tei­den sir­kus vaan pie­nen elämän ko­koi­nen rak­kaus­ta­ri­na.

E­lo­ku­vas­ta on help­po nähdä sen sen­saa­tio­mai­nen pin­ta: ki­ro­sa­na ni­messä, kah­den les­bon rak­kaus­ta­ri­na ja re­vit­te­ly tei­nie­lon iha­nal­la ka­ma­luu­del­la. Mut­ta tämä oli­si poin­tin ohi. Elämä tei­ni-iässä on vi­tun ka­ma­laa kun­nes se ei sitä enää sit­ten ole­kaan.

Lop­pu­tu­lok­se­na on upean elävä ta­ri­na, jon­ka pääo­sat an­sait­si­si­vat mo­lem­mat Os­ca­rit roo­leis­taan. Pää­pa­rin dy­na­miik­ka on mu­kaan­sa­tem­paa­va ja ai­tou­des­saan suo­ras­taan ih­meel­li­nen. Mo­lem­pien tai­val eros­ta yh­teen ete­nee vas­taan­sa­no­mat­to­man us­kot­ta­va ta­val­la, jos­sa jo­kai­nen so­lu tun­tuu elävän mu­ka­na jo­kais­ta it­ku­pot­ku­rai­va­ria, suun mut­ris­te­lua ja tuik­ki­vaa silmä­kul­maa myö­ten. Oh­jaa­jal­leen tämä oli de­byyt­tie­lo­ku­va, mikä te­kee saa­vu­tuk­ses­ta en­tistä kieh­to­vam­man. Maail­mal­la tämä tun­ne­taan ni­mellä "S­how Me Lo­ve".