Rumpaliksi opiskeleva poika pääsee guruna pidetyn bändijohtajan siiven alle, mutta huomaa pian, että kainalossa tulee enemmän nyrkkiä päin näköä kuin taputusta olalle tai lohtua opintielle.
Rumpaliksi opiskeleva poika pääsee guruna pidetyn bändijohtajan (roolistaan Oscarilla palkittu J. K. Simmons) siiven alle, mutta huomaa pian, että kainalossa tulee enemmän nyrkkiä päin näköä kuin taputusta olalle tai lohtua opintielle.
Täydellisyyden tavoittelusta sadistisin ja yhtälailla myös masokistisin elkein kertova elokuva pyrkii aiheensa tavoin hallitsemaan kerronnan tahtia yli-inhimillisen tarkasti. Elokuva onnistuukin luomaan napakasti hetkessä elävän draaman, joka löytää selvää rytmiä pohjafiilisten ja maailman huipulla olon välillä. Tämä tahdinpito on hyvin esillä elokuvan rakkaustarinan vuoristoratamaisessa kuljetuksessa, joka vuoroin löytää pitoa ja tipahtaa jäihin, mutta kapellimestarimaisen kontrollin taidokkain näyte on tarinan finaali. Elokuvan loppuhuipennus menee lopulta ylipitkäksi rumpufetissiksi, mutta tätä edeltävät tahdinvaihdot ovat liki nerokkaita.
Läpeensä napakka elokuva leikkaa hahmoista sellaiset ohuen ohuet siivut kuin kokee tarpeelliseksi, jättää taustarinat sivulauseisiin, eikä koskaan sukella syvempiin motiiveihin tai hahmonkehityksen syövereihin. Aina hyvä J.K. Simmons on tässä enigmaattinen kimppu perfektionismia ja sadismia, ja tuntemattomampi Miles Teller niin ikään hyvä musiikaalisen rambon roolissaan.
Herkän pidon kanssa kamppaileva elokuva ei pelkää antaa keppiä heti porkkanan perään, eikä koe tarpeelliseksi hidastaa tahtia edes vauhtitöyssyn tullen, joten tapahtumista on helppo irtaantua. Silti kertomuksen vimmainen draivi pakottaa tapahtumia eteenpäin. Elokuvan jälkeensä jättämät tunteet ovat epäusko, kipu ja sääli — joten tässä mielessä elokuva on ainakin onnistuneempi herättelijä kuin kohuttu "Fifty Shades of Grey".
Hyvä kuva pitää mustan mustana ja värisävyt sitä vasten lämpimän kylläisinä. Jälki jättää hieman toivottavaa erottelukykynsä osalta, mutta on jäsentynyt, miellyttävän vakaa ja filmimäinen. Napakka ja tilava musiikkiraita toistaa myös J.K. Simmonsin räyhäämisen reteästi.
Ekstroissa hyvä ohjaajan ja Simmonsin kommenttiraita, poistettu kohtaus kommentein (2 min.), haastatteluista koottu katsaus erilaisten rumpaleiden tarinoihin (43 min.), kooste Toronton elokuvajuhlien kyselytunnilta (8 min.), elokuvan taustalla oleva alkuperäinen lyhytelokuva kommentein (18 min.) ja traileri. (IJ)