Halloween-saagan kahdestoista osa tarjoaa lisää kalpeaa naamiomiestä kalmantöissään.
Halloween-saagan kahdestoista osa tarjoaa lisää kalpeaa naamiomiestä kalmantöissään. Audiovisuaaliselta kuosiltaan näpäsäkkä elokuva jää tarinaltaan perin mitäänsanomattomaksi ja yllättävän tekoteatraaliseksi sekamelskaksi.
Saagan faneille tarjolla on epäilemättä auttavasti jatkettua pyttipannua. Kasvavan kaanonin hienouksiin vihkytymättömälle katsojalle tämä alkaa olla jo perin keskinkertainen säikyttelypätkä. Kahdestoista osa tuntuu harppovan malttamattomasti pitkin vanhoja kuvioita vailla sen suurempaa sanomaa tai oivallusta. Alkuperäisen Halloweenin teho tuntuu samalla laimentuneen ainakin siihen kahdestoistaosaan alkuperäisestä.
Levyltä löytyy sekä alkuperäinen teatteriversio että viisi minuuttia pidempi jatkettu versio.
Komean filmaattinen kuva uuttaa viimeisenkin pisaran piktoreskin grouvista miljööstään. Jälki on tyylikkään tummasävyistä ja tunnelmallisen värikylläistä.
Lattialaudat nirskuvat, pahaenteinen musiikkiraita hivelee niskavilloja leikkauskuntoon ja iskut uppoavat takakanavia myöten. Ensiluokkainen äänimaisema on useampaa kertaluokkaa tarinaa parempi. Tunnusmusiikki kuulostaa herkullisen puhtaalta ja muutoinkin score on hyvä.
Ekstroissa poistettuja kohtauksia, mokia ja sarja koosteita. (IJ)