Au­to­ma­ta ker­too kat­so­jal­le ai­na­kin yh­den ilouu­ti­sen. Vuon­na 2044 ih­mis­kun­taa ei enää uh­kaa 10 mil­jar­din asuk­kaan ka­tast­ro­fi. Päin­vas­toin, mut­ta ko­vin pal­jon muu­ta iloit­ta­vaa ei ole­kaan. Au­rin­ko­myrs­ky­jen ai­heut­ta­mien muu­tos­ten ta­kia ih­mi­siä on jäl­jellä vain 24 mil­joo­naa, ja val­tao­sa maa­pal­los­ta on Sa­ha­raa.

Pos­ta­po­ka­lyp­tistä tai ekoai­heis­ta elo­ku­vaa enemmän ky­seessä on ro­bo­tiik­ka. Ih­mis­kun­nan avuk­si on luo­tu ro­bot­te­ja, joi­den käyttö­liit­tymä ra­ken­tuu kah­del­le pur­ka­mat­to­mal­le es­tol­le. Ro­bot­ti ei saa va­hin­goit­taa elä­viä olen­to­ja, eivätkä ne saa muo­ka­ta it­seään tai toi­siaan. Mut­ta or­gaa­ni­sen luon­non ta­paan, myös ro­bo­tii­kas­sa ei mikään ole var­maa. Kä­si­kir­joi­tus nou­dat­te­lee si­ten kir­jai­li­ja Isaac Asi­mo­vin ro­bo­tii­kan lai­na­lai­suuk­sia.

E­lo­ku­van pa­ras puo­li on se, et­teivät ro­bo­tit ole to­tu­tus­ta poi­ke­ten hir­vioitä ih­mis­ten ta­paan. Ne ha­lua­vat yllä­pitää elämää.

Ai­van täy­so­su­ma elo­ku­va ei kui­ten­kaan ole, kos­ka sitä ra­sit­taa muu­ten kli­sei­nen kä­sit­te­ly­ta­pa. Bla­de Run­ner ja jo­pa Star Wars kum­mit­te­le­vat kat­so­jan ta­ka­rai­vos­sa. Se ei ehkä ole pelkästään oh­jaa­jan tai kä­si­kir­joit­ta­jan vi­ka.