A­lek­si Mä­kelä on teh­nyt par­haan, toi­mi­vim­man elo­ku­van­sa. Va­rek­sen sii­villä ei kat­so­jan tu­le ikävä. Elo­ku­van maail­mas­sa val­lit­see sel­keä ja­ko kah­teen, hyvään ja pa­haan. Mie­het ovat mie­hiä ja nai­set ra­kas­tu­vat väärän­lai­siin rent­tui­hin.

Va­res it­se on ai­noa oi­kean­lai­nen: rent­tu, jol­la on hyvä sydän. Ju­ha Vei­jo­sen dek­ka­ri­hah­mo on si­vus­ta­kat­so­ja ja ta­pah­tu­mien kir­jan­pitäjä, jo­ka aseet­to­ma­na ajau­tuu ki­pe­riin ti­lan­tei­siin.

Par­haan ka­ve­rin­sa, no­vel­li­kir­jai­li­ja Luu­sal­men kans­sa Va­res muo­dos­taa mo­nis­sa lie­missä ui­te­tun tais­te­lu­pa­rin. Vei­jo­sen ja Mark­ku Pel­to­lan fi­lo­so­fi­sia vii­napäitä kat­sel­les­sa tun­tuu kuin Kau­rismäen baa­rikärpä­set oli­si­vat jou­tu­neet kes­kel­le Spe­de-S­hown sket­siä.

Nai­nen on vas­toin pa­rem­paa tie­toaan ra­kas­tu­nut van­ki­la­kun­diin, jo­ka käyttää häntä hyväk­seen Venäjän ma­fial­ta pu­hal­let­tu­jen ra­ho­jen pii­lot­ta­mi­sek­si. Va­res et­sii nais­ta, po­lii­si miestä ja ra­ho­ja kei­no­ja kaih­ta­ma­ton gangs­te­ri­ki­ho.

Et­sin kir­jas­tos­ta ver­tai­lua var­ten Rei­jo Mäen kir­jaa, mut­ta kaik­ki Va­rek­set nä­kyivät ole­van lai­nas­sa. Jo siitä ar­va­si, että Mä­kelän­kin fil­mistä tu­lee me­nes­tys. Va­res jat­kaa oh­jaa­jan ”y­leisöe­lo­ku­van” lin­jaa. Tuo­tan­to­tie­dois­sa Mä­kelän ta­va­ra­mer­kik­si tar­jo­taan ”­mie­histä näkö­kul­maa” ja ”­rei­pas­ta toi­min­taa”. Pa­him­mil­laan tuo tar­koit­taa Va­rek­ses­sa­kin lap­sel­lis­ta meuh­kaa­mis­ta ja ohui­ta nais­ku­via. On­nek­si Esas­sa ja Ve­sas­sa, Hä­jyissä ja Lo­mal­la-e­lo­ku­vas­sa näh­dyt pitkäjän­tei­semmän ker­ron­nan idut kan­ta­vat nyt he­delmää.

Ju­lis­tees­sa Va­res­ta mai­nos­te­taan ”­ki­vi­ko­vak­si dek­ka­rik­si”. Ko­vuus il­me­nee sekä es­te­ti­soi­tu­na ve­ri­syy­tenä että vank­ko­jen näyt­te­lijöi­den ko­van luo­kan am­mat­ti­tai­to­na. Al­ku­teks­tien ai­ka­na Va­res­ta ha­ka­taan ja pot­ki­taan pi­meässä va­ras­tos­sa. Koh­tuu­ton val­ko­kan­gasvä­ki­val­ta esi­tellään vas­ten­mie­li­sellä ta­val­la tyy­li­tel­tynä, lä­hes abst­rak­ti­na il­miönä, sillä ti­lan­teen taus­tat sel­viävät vas­ta fil­min lo­pus­sa.

Julk­kis­suo­si­kit Sa­mu­li Edel­mann ja San­te­ri Kin­nu­nen ovat pa­ha­na ja hyvänä po­lii­si­na par­haim­mas­sa is­kus­saan. Vas­tak­kais­ten mies­tyyp­pien tul­kin­nas­sa täh­tinäyt­te­lijöi­den nau­tit­ta­va yh­teis­pe­li on kel­lon­tark­kaa. Edel­man­nis­ta on ke­hit­tymässä suo­mi­fil­min Bran­do ja De Ni­ro, mut­ta Kin­nu­nen on pie­ni­ne el­kei­neen yhtä tai­ta­va.

Toi­sen­mal­lis­ta in­ten­si­teet­tiä löy­tyy fil­min pää­kon­nil­ta. Ja­ri Ha­lo­sen sää­limätön gangs­te­ri Mies­mann on kuin it­se saa­ta­na juo­ni­neen. Jor­ma Tom­mi­la is­tuu pe­rin­tei­sen kar­hean, paa­tu­neen lin­nan­kun­din roo­liin. Her­ro­jen töksäh­te­levä, tauot­te­le­va rep­li­koin­ti kum­puaa kuin toi­ses­ta maail­mas­ta, mut­ta lisää kieh­to­van maus­teen Mä­kelän kei­tok­seen.

Pek­ka Val­keejär­ven Hil­lo­silmä Munck ja Ka­ri Hie­ta­lah­den Tet­suo Sink­ko­nen ovat ma­fian nar­ri­mai­set lä­he­tit, kuin ala­maail­man Ro­senc­ranz ja Gyl­dens­tern. Ta­ran­ti­non jäl­jillä pu­li­se­vat tap­pa­jan pi­la­ku­vat kyllä viih­dyttävät, mut­ta ovat näyt­te­lijöil­leen ehkä liian­kin hel­pot na­kit. Var­sin­kin Hie­ta­lah­del­le voi­si vä­lillä an­taa vä­hemmän hö­melön roo­lin.

Nai­set ovat Mä­kelän elo­ku­vien ”­mie­hi­sen näkö­kul­man” so­kei­ta pis­teitä. Lau­ra Mal­mi­vaa­ra saa vi­kistä mies­ten vie­dessä fil­miä. Ohuek­si kir­joi­tet­tu roo­li, al­ku­peräis­ro­maa­nin ”­Kel­tai­nen les­ki” jää yk­si­tyi­set­sivän ta­voin al­ta­vas­taa­jak­si omas­sa ta­ri­nas­saan. Min­na Tu­ru­nen esittää tap­pa­jaa ja in­ke­riläistä luk­sus­huo­raa. Tuu­la Ny­man on piz­za­kok­ki, jos­ta kuo­riu­tuu ko­ne­pis­too­lia hei­lut­ta­va kos­ta­ja­mam­ma.

Pi­ni Hells­tedt on ku­van­nut Va­rek­sen terävä­piir­toi­sel­la di­gi­ka­me­ral­la. Tu­los vai­kut­taa sä­vykkäältä, ehkä osit­tain Tans­kas­ta tuo­te­tun ja lä­pi elo­ku­van käy­te­tyn sa­det­ta­ja­ka­lus­ton an­sios­ta. Ky­sy­myk­sek­si jää, oli­si­ko ”ai­don” fil­min käytöllä väl­tet­ty ku­vail­mai­sun hie­noi­nen te­le­vi­sio­no­mai­suus. Vi­deon käyttö on joh­ta­nut myös tur­haan ku­van ma­ni­pu­loin­tiin, jo­ka rik­koo muu­ten tiu­kan tyy­likästä ko­ko­nai­suut­ta. (HB)