Sar­jan kol­mas kau­si tun­tuu kah­den tiu­kal­le vi­ri­te­tyn kau­den jäl­keen heittäy­tyvän tuu­lia­jol­le. Erä­maa­han te­ko­jen­sa pai­no­las­tia paen­nut Clar­ke ja aa­vi­kon lä­pi tai­val­ta­va The­lo­nius ovat tässä kir­jai­mel­li­ses­ti pi­hal­la, mut­ta myös kään­teet ko­ti­kentällä Ar­ka­dian tu­ki­koh­das­sa tem­poi­le­vat nyt päättömäs­ti — on­nek­si ta­ri­nan ve­to kui­ten­kin pa­ra­nee kau­den lop­pua koh­den.

Kol­mas kau­si vie ta­pah­tu­mat tri­baa­li-lo­ru­jen vyyh­dik­si, jos­sa yhtäällä käydään tais­toa yhtäk­kiä ka­nii­nien ta­voin lisään­ty­nei­den hei­mo­jen vä­lillä ja toi­saal­la kamp­pail­laan to­del­li­suu­den ja kei­no­to­del­li­suu­den vä­lillä. Tie­teestä fan­ta­siaan li­pu­va sar­ja al­kaa näin me­nettää te­hoaan, tai ai­na­kin muut­tu­van jon­kin­lai­sek­si Ga­me of Th­ro­nes -ko­piok­si. Kii­tol­li­ses­ti kau­den lop­pu­ku­viot vievät ta­ri­naa lä­hemmäs sar­jan syn­nyin­si­jo­ja — ol­koon­kin, että vä­lillä eh­ditään käydä pe­rin lä­hellä mat­rix­mais­ta seik­kai­lua. Gen­rejä sot­ke­vas­ta kau­des­ta jää kui­ten­kin lo­pul­ta ir­to­kark­ki­pus­sin ta­voin ma­kea jäl­ki­ma­ku.