Ken Keseyn -romaanin filmatisointi oli aikansa suuri tapaus jo pelkästään sen vuoksi, että se esitetään laajakuvana.
Ken Keseyn -romaanin filmatisointi oli aikansa suuri tapaus jo pelkästään sen vuoksi, että se esitetään laajakuvana. Elokuvaa katsoo hieman uusin silmin. Ennen Nicholson oli uhri ja hoitaja Ratched sadisti. Ikä tuo sävyjä. Nicholson onkin tietyn sortin luonnehäiriöinen ja mielisairaalaosastoakin pitää johtaa tiettyjen sääntöjen mukaan. Vasta uhkaus kertoa Billy Bibbitin (Brad Dourif ensiroolissaan) äidille pojan seksikokemuksesta oli simputusta.
Vallankäyttö on aina ajankohtainen aihe. Miespuoliset hoitajat ovat taas ihmeen vaisuja. Todellisuudessa he ovat kovimpia potilaiden pompottajia suomalaisissakin sairaaloissa.
Romaani ilmestyi 1960-luvun alussa. Olivatko silloinkaan lobotomiasäädökset näin löyhässä? Näyttelijät ovat huipputasoa, vaikkakin aavistuksen liian hulluja todellisuuteen verrattuna.
Ääniraita ei täytä moderneja vaatimuksia. Värit ovat pliisut. Ekstroina kohtuutuoretta teksti-infoa tuotannosta ja näyttelijöistä. Upeat, aukeavat clip-kannet. R1-versiossa myös pan&scan. (PS)